Chris Stamey: Lovesick Blues

Yep Rock

Musiikkinsa perusteella Chris Stamey vaikuttaa kaikin puolin mukavalta, mutta hieman vaivaantuneesti melankoliaan taipuvaiselta miehelt�, joka aivan yll�tt�en alkaa kertoa henkil�kohtaisimpia asioitaan ventovieraille. Lovesick Blues ei ehk� aivan ole niin kipe� ja kaipuunt�yteinen levy kuin nimens� vihjaa, mutta ei se kauaksi j��.

Haikea levy The dB's-nokkamiehen uusin soolo on. Ihmissuhdeasiaa, rakkauslauluja ja sen sellaisen pohdintaa tai sanoisiko m�rehdint��. Stamey muistuttaa laulaessaan h�mment�v�sti hieman Colin Meloyta, tuottaen ��nell��n biiseihin v�h�eleisen alakuloisen, jopa lohduttoman ja siksi hieman ahdistavankin pohjavireen.

Mutta ei Lovesick Blues toivoton tapaus ole. Stameyn popilmaisu on miellytt�v��, ja tapa ty�st�� melodioita tuttua jo The dB'sin ajoilta. Mieless� k�y, ett� vuosimallin 2013 Stamey kuulostaa ep�ilytt�v�sti joltain Teenage Fanclubin AOR-tekeleelt� � mik� on tietysti luonnollista, onhan skottinelikko suuresti velkaa Stameyn vanhoille t�ille.

Silti levy kulkee paremmin silloin, kun se ei syki aivan niin pehme��n aikuiseen makuun, vaan hakee voimansa perinteisemm�n laulaja-lauluntekij� -ilmaisun suunnalta. Esimerkiksi The Room Above the Bookstore puupuhaltimineen ja jousineen on rauhallisen murskaava kuin mielikuvani Leonard Cohen -aamusta, josta biisill� lauletaan, tai Occasional Shivers, jonka pianovetoinen jahkailu aiheuttaa enemm�n kuin satunnaisia v�ristyksi�.

Kokonaisuutena Lovesick Blues on v�h�n ep�tasainen, mutta silti hyvin syd�mellinen levy. Stamey tuntuu antavan itsest��n soolona paljon enemm�n kuin esimerkiksi The dB'sin viimevuotisella paluulevyll�. Kuulijakin saa Lovesick Bluesista enemm�n kuin Falling Off the Skysta.