Juju: Matkalla kadotukseen

Julius Kivi

Matkalla kadotukseen jatkaa siitä, mihin vuosi sitten ilmestynyt epätasainen, mutta muutaman erinomaisen hetken tarjoava Mustavalkoista jäi. Jujun teemat eivät ole muuttuneet, vaan linja on edelleen äärimmäisen yhteiskuntakriittinen, eikä artistin suhtautuminen kannabikseen jää taaskaan epäselväksi.

Heti levyn ensimmäisessä kappaleessa hypätään tulevaisuuteen, josta käsin naureskellaan 2010-luvun typeryydelle. Esille tuodaan saman tien hurja määrä ajankohtaisia teemoja, kuten työttömyys, lääketiede ja ruoista löytyvät lisäaineet. Kannanotot asioihin ovat pirteämpiä kuin edellisellä levyllä, jonka tunnelma oli huomattavasti synkempi.

Mukavasti nykyhetkelle irvailevan avauksen jälkeen laskeudutaan kuitenkin välittömästi puuduttavampiin kappaleisiin. Pääsyynä tähän on heikot taustat, jotka ovat aivan liian päällekäyviä ja rasittavia. Jujun lyyrisiä oivalluksia ja taidokasta räppäystä on tämän takia vaikea seurata, ja artisti onkin parhaimmillaan tiputellessaan riimejä rennompien biittien päälle.

Muutamassa kappaleessa Juju yrittää laulaa, vaikka hänen taitonsa eivät siihen riitä. Savuaa edustaa levyn heikoimpia hetkiä juuri tämän takia, eikä Julma-Henrin mitäänsanomaton säkeistö auta asiaa. Etenkin loppupuolella meno muuttuu turhan paasaavaksi, sillä Jujun elämänohjeet eivät ole millään tasolla mielenkiintoisia kuunneltavaa. Opetus, Opettaja ja Astu valoon sisältävät niin kliseisiä oivalluksia rakkaudesta, vastoinkäymisistä ja itseensä uskomisesta, että turhautuminen on väistämätöntä.

Vaikeeta sen sijan kuulostaa hyvältä valitusmantralta höystettynä erinomaisella biitillä. Yleisestä keskinkertaisuudesta poikkeavat myös Tuhat Jääpiikkii ja reggaehenkinen nimikkobiisi Matkalla kadotukseen. Epätasaisuus on valitettavaa, mutta edellisen levyn tavoin tämäkin tarjoaa juuri sen verran miellyttävää kuunneltavaa, että kokonaisuus jää himpun verran paremman puolelle.