Tegan and Sara: Heartthrob

Vapor

On aivan tervettä kehitystä, että suhtautuminen kaupallisuuteen tuntuu muuttuneen viime aikoina suvaitsevammaksi myös musiikkikritiikin parissa. Pahin "jos se myy, se on paskaa" -asenne tuntuu jääneen taa, ja esimerkiksi Nuorgamin kaltainen laadukas nettimedia käsittelee listapopia siinä missä muitakin tyylilajeja. Samaa kehityskulkua edustaa nähdäkseni myös se, että yhä useammin indien, hiphopin tai "uskottavamman" popin parissa kunnostautuneiden artistien nimiä löytyy myös listapop-kappaleiden tekijätiedoista.

Miten tämä liittyy Tegan and Saraan? No siten, että kanadalaiskaksikon seitsemäs albumi Heartthrob nousi ilmestyessään Billboard-albumilistan kolmanneksi ja sen ensisingle Closerista on muodostunut suurehko radio- ja myyntihitti. Heartthrob on myös Tegan and Saran selkeästi suoraviivaisin ja kaupallisin albumi, ja poikii varmasti myös itsensämyymiskritiikkiä. En sano, etteikö yhtyeitä saisi arvostella linjanmuutoksista, mutta jos kritiikki perustuu ainoastaan siihen, että levyt alkavat myydä, ollaan heikoilla jäillä.

Tegan and Saran kohdalla muutos entistä popimpaan suuntaan tuo mukanaan sekä hyviä että huonoja puolia. Parhaimmillaan hittituottaja Greg Kurstinin kanssa työstetyt kappaleet ovat kunnianhimoista popmusiikkia, jollaista mielellään näkisi enemmänkin radioiden soittolistoilla. Toisaalta Heartthrob tuntuu päästävän kuulijan välillä liiankin helpolla. Erityisesti Justin Meldal-Johnsenin tuottamat Drove Me Wild ja How Come You Don't Want Me sekä levyn päättävät Now I'm All Messed Up ja Shock To Your System ovat ulkokuoreltaan ihan komeita, mutta sisällöltään melko mielikuvituksettomia.

Olihan Tegan and Saran edellisalbumi Sainthood jo melko pop, mutta Heartthrob tekee siihen pesäeroa etenkin tuotannollaan. Levyn yleissoundi on 1980-lukulaisen kimalteleva, syntetisaattorivoittoinen ja ennen kaikkea suuri. Esimerkiksi hieno hittisingle Closer sopisi vaikka stadioneille. Yksinkertaistettuna rockin tilalle on tullut pop.

Kuten popalbumit monesti, myös Heartthrob on vakuuttavampi yksittäisinä paloina kuin albumikokonaisuutena. Tegan ja Sara lataavat kovimmat paukut heti alkuun. Menevät Closer ja Goodbye, Goodbye ovat laadukasta suoraviivaista popmusiikkia ja I Was A Fool on tyylikäs AOR-balladi. Kovin iskusävelmä on kuitenkin I'm Not Your Hero, jonka ylväs toiveikkuus ja massiivinen kertosäe nostavat kylmät väreet pintaan. Loppulevy on pientä alamäkeen laskettelua, mutta Tegan and Saran rohkea hyppy kaupallisuuteen kääntyy kokonaisuudessa plussan puolelle.