Julkaistu: 11.03.2013
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Fullsteam
Punkvaikutteisesta rockista aggressiivisempaan hardcoreen siirtyneen, nimellä Downstairs toimineen yhtyeen jatkuvasti uudistuva kaava on nimenlyhennyksen jälkeen ottanut askelia kohti indiemaisemia. Mikä ei tarkoita että meuhkaavuus, pörinä-särö tai hikisyys olisivat poistuneet kuvioista. Sävyt siellä taustalla vain tuntuvat mukavasti seestyneen, vaikkapa avauksena soivan hienon nimibiisin slacker-tunnelmista voi aistia paikoin jopa autereista hymyä. Koskettimet vallankin virnuilevat hyväntuulisesti.
Keskimäärin kyseessä on siis yhtyeen popein albumi tähän mennessä. Saatekirjeen mukaan pyöritään sekoamis-teeman ympärillä, mikä sopii hyvin yhtyeen vinohkoon askeleeseen. Paljon saastaa sävellysten päällä, kommentoi aina yhtä karheasti laulava vokalisti Asmo Palteisto. Jos biiseistä riisuisi särinän ja pörinän pois niin jäljelle jäisi aika kepeä ja kiehtovan vino poppis, josta sen skitso-teeman voi helposti kopata. Toki vaikkapa Swanchildissä on myös raivoa ja junnaavaa vauhdinpitoa, muttei mitenkään älyttömän isolla tai mahtipontisella otteella vaan kalteva pinta jolla tasapainoillaan on melko lähellä maanpintaa ja yllättävän kepeä kaiken meuhkan alla. Toki biisi on tunnelmaltaan huomattavasti synkempi kuin Cerebral Drag.
Kaikkiaan vain kahdeksan biisin kokonaisuus tarjoaa näiden ohella Frontal Lobe Comes Backin haikeahkoa särinää ja I Found Gluen uhkaavampaa, ärhäkämpää ja sekaisempaa junnausta. Lähemmäs kuusiminuuttinen Stand By My Theremin pistelee munakkaammin jumittaen, muttta hyödyntää mainostamaansa instrumenttia melkoisen vähän (jos ollenkaan?) Vinosti riehakas ja psykoottisesti päällekäyvä Nervous Danny toimii, säkeen pyörteen ja kerron kaaren yhdistelmä nostaa biisin jopa levyn eturivin paikoille. Viipyilevä Bobby Is Dying rauhoittaa haaveellisuudellaan, päätösraita Evil Lead lähtee pahaenteisesti näppäillen, sukeltaen huuruisiin varjoihin mukavan keveällä mutta hypnoottisella otteella. Tulee mieleen jopa takavuosien kotimainen indierock-kuiluun syöksyilijä Sergio.
DWNSTRS on siitä mainio yhtye että se samaan aikaan pistää uuden vaihteen silmään jokaisella levyllään, mutta onnistuu pitämään samalla loogisesti kiinni aiemmasta urastaan ja sen luomista piirteistä. Cerebral Drag on ainakin onnistunut jatkumo jatkuvasti kehittyvällä matkalla joka johtaa kuka tietää minne.
Helsinkiläinen yhtye soitti debyytti-ep:llään hikisesti mättävää punkvaikutteista rockia. Seuraava levy siirtyy kohti aggressiivista hardcorea, jossa urut tuovat mukanaan hieman kevyempää puolta. Tultaessa vuoteen 2008 nelikon keitoksessa yhdistyy näiden ohella indie-elementtejä. Muutti nimensä muotoon DWNSTRS.
Linkki:
Downstairs desibeli.netissä
facebook.com/dwnstrs
downstairsnoise.com
(Päivitetty 11.3.2013)