Sami Kukka & Pöly: Otava

Helmi Levyt

Ei ole kulunut vuottakaan Sami Kukan edellisestä Lintu ja kukka -albumista ja tarjolla on jo uutta materiaalia tuotteliaalta laulunkirjoittajalta. Tällä kertaa Kukan ympärille on kokoontunut Pöly, jossa soittavat Pekko Käppi, Jukka Räisänen sekä Arwi Lind. Erityisen vahvaan rooliin nousee Käpin jouhikko, jonka rumankaunis klangi hallitsee äänimaisemaa useassa kappaleessa.

Kesämökillä nauhoitetulla edellislevyllä tunnelma oli rento ja huoleton, mutta avioerosta kummunnut Otava on toista maata. Se on synkempi, raaempi, kolisevampi ja äänekkäämpi kuin edeltäjänsä. Eloisa bändisoitto ja etenkin Arwi Lindin tyylikäs rumpalointi maistuvat, mutta itse solisti ja hänen kirjoittamat laulunsa tuntuvat välillä jäävän jalkoihin. Kukan tekstit ja kappaleet ovat niin hienotunteisia, että Käpin kirskuva jouhikko sekä Pölyn mantramainen rockaus peittävät ne herkästi alleen. En tiedä johtuuko juuri tästä, että en tunnu saavan tällä kertaa kunnon otetta Kukan lyriikoista.

Kappalerakenteet ja melodiat ovat suoraviivaisempia kuin ennen, eikä albumilta täysin välity se herkkyys ja pienieleisyys, joihin olen Kukan töissä aiemmin ihastunut. Otava on yhtenäinen kokonaisuus, joka yrittää läpi kestonsa upottaa shamanistiseen transsiin, mutta ei aivan onnistu siinä. Vain riisutut Etten pelkäisi, Kun tulla saan ja Otava katsoo ikkunasta onnistuvat murtautumaan ihon alle ja osoittavat, että Sami Kukka on edelleen parhaimmillaan, kun hänen tulkintansa pääsee valokeilaan.

Otavaa ei voi missään nimessä nimittää huonoksi levyksi, sillä se on selvästi vahvalla näkemyksellä tehty ja artistille itselleen tärkeä albumi. Kukan laadukkaassa diskografiassa se on kuitenkin pieni notkahdus.