Aeon Antenna: Prodigal Sun

omakustanne

Pääkaupunkiseutulainen Aeon Antenna on ottanut lusikan kauniiseen käteensä ja toteuttanut koko esikoisalbuminsa tuotannon (levypainatusta lukuun ottamatta) alusta loppuun itse. Musiikillisesti Prodigal Sun liikkuu löyhästi jossain progressiivisen rockin kehysten sisäpuolella.

Monenmoisia aineksia tehosekoittimeensa heittelevää yhtyettä voisi tässä mielessä verrata vaikkapa The Mars Voltaan. Progepataansa Aeon Antenna on laittanut kiehumaan kaikenlaista Jethro Tullin ja Uriah Heepin kautta funk-, punk- ja reggaesävyihin, tai vaikkapa jonnekin ensimmäisen aallon aikaiseen NWOBH:iin [sic].

Edellä mainittu saattaisi toisessa yhteydessä kuulostaa melkoisen holtittomalta sekametelisopalta, mutta yllättäen Aeon Antenna onnistuu vatkauksessaan sen verran hyvin, että lopputuloksena on varsin omailmeistä ja originellia annettavaa.

Erityisen tunnistettavaksi yhtyeen ilmaisun tekee Steve Bakerin persoonallinen ääni, joka on jonkinlainen yhdistelmä Placebon Brian Molkoa ja Rushin Caress of Steel -albumin aikaista Geddy Leetä. Baker onkin voimakkaasti ja antautuvasti tulkitessaan vahva laulaja. Rauhallisemmassa ilmaisussa voisi silti olla enemmän dynaamisia nyansseja herkkyyttä ja moniulotteisuutta tuomassa.

Prodigal Sunin heikoin lenkki taitaa olla sen äänimaisema, joka verottaakin monipuolisista biiseistä ja tulkinnallisesta syvyydestä valitettavan paljon. Soundimaailmaan on kyllä saatu kohtuullisesti erottelevuutta, sekä ihan kivasti onnistuttu naittamaan vanhan ja modernin maailman kaikuja. Valitettavan suppealla ja ohuehkolla äänikuvalla silti liikenteessä ollaan. Auditiivista kokemusta korostaa myös sinänsä monen biisin kohdalla ihan perustellusti käytetty plektrabassottelu. Pelkistämisessä ei toki ole mitään pahaa, mutta biisien musiikillisen sisällön voimallinen ja nostattava luonne kaipailisi kyllä lisää täytettä ja ilmaa ympärilleen.

Soitto kaveruksilta tuntuu kuitenkin sujuvan ja etenkin rumputyöskentelyä kuuntelee mielikseen. Jos Aeon Antenna saa seuraavalle julkaisulleen vähän laaja-alaisemman äänimaiseman ja yhtyeellä riittää innovointikykyä Prodigal Sunin viiden terävimmän biisin verran, saattaa tähtikarttakin päivittyä kirkkaammaksi.