K-X-P: II

Melodic

Pidin esikoisensa aikaista K-X-P:tä euforisena, jopa hurmioksellisena yhtyeenä, mutta kokemus taisi olla ennenaikainen. Koruttomasti nimetty kakkoslevy kun on osoittautunut edeltäjäänsä paljon energisemmäksi. Samalla se on sekä monipuolisempi että kunnianhimoisempi, toisaalta myös melko erilainen.

Jos ensimmäisen levyn keskipisteenä oli Timo Kaukolammen, Tuomo Purasen ja rumpalikaksikko Anssi Nykäsen ja Tomi Leppäsen näkemys krautrockista, kumartaa II korkealla lentävän ja maalauksellisen popmusiikin suuntaan. Toki pohja on tuttua, aina yhtä jännittävän kiehtovaa tasakomppia, mutta sävellyksellisesti II on täynnä biisejä, toisin kuin ensilevy, joka tuntui enemmän jamilta.

II onkin alusta loppuun melkoista ilotulitusta. Melodyn hitikkyyttä on kiitelty syystä, mutta samankaltaista tarttuvan melodian ja kiimaisen komppailun muodostamaa tehoyhteistyötä on muuallakin, kuten kiihkeät Magnetic North tai Easy (Infinity Waits) osoittavat. Tämänlaiset biisit ovat toisaalta myös aivan odotettavia toissavuotisen Easy-EP:n jälkeen.

Yllättävää on In The Valleyn kaltaisen, psykedeelisemmänpuoleisen, enimmäkseen jostain brittifolkin hippipuolelta ammentavan kappaleen läsnäolo levyllä. Tai jonkin futuristisen elokuvaklassikon ääniraidalta kuulostavan Tears (Extended Interlude):n, tai Kasabian-kohtaa-Vangeliksen-euforiassa -näyte Flags & Crossesin. Nämä ovat jännittäviä, näyttäviä ja hienoja, ja K-X-P:n kannalta uusia uria avaavia biisejä.

Silti levyn hurmoksentäytteisistä hetkistä puuttuu sellainen pimeä ja mystinen puoli, joka teki edellislevystä niin kiehtovan. II on citius, altius, fortius, juhlatapaus, Kaukolampi-musiikin Kuningasravit, mutta itse palaan mieluummin hikikellariin treenaamaan esikoisen kanssa.