Funksons: 201NYT

Kadonneet lapset / Hollywood House / Mediacroco / Finnvox

Funksons jatkaa tuoreella 201NYT-levyllään luontevasti siitä mihin bändi Olli PA -etuliitteellä jäi kolmen vuoden takaisella Laiva lasipullossa -levyllään. Ytimekkäästi pelkkänä Funksonsina jatkava oululainen rytmiorkesteri hölkkää menemään letkeästi milloin hiphopin, milloin reggaen rytmeillä. Kolme räpäyttäjää ja naislaulu huolehtii tarinoista vanhaan malliin. Vaikka Jukka Törrö on vaihtunut bassossa Ville Varankaan, ei ilme ole juurikaan muutoksia kokenut.

Jos Lasipullo-levyllä vieraili mm. Pyhimys, jätetään nyt räppivastuu täysin bändin omalle kolmikolle. Vieraina kuullaan tällä kertaa DJ-vieraita Massimoa ja Hiniä, Kaunis poika saa nauttia Kauko Röyhkän kuiskailusta, Vapautustaistelija Jumion huudoista. Omasta kokoonpanostakin löytyy sen verran osaamista ja näkemystä että enemmät vierailijat loisivatkin ehkä turhaa sillisalaattimaisuutta. 201NYT on vaihtelevista poluistaan huolimatta kohtuullisen ytimekäs kokonaisuus.

Entäs millaisia täkyjä levy tarjoaa? Edellisestä oli helppo nostaa ylitse muiden hitit, nyt mennään tasavahvemmin. Avausraita Mayday etenee mukavan sulavasti muttei ihan viimeisen päälle koukuta. Kotipojat letkeämpine svengeineen ja kertokoukkuineen onnistuu jotain kautta paremmin nappaamaan mukaansa, vaikkei oikeastaan biisinä ole edelliseen tapaan etenevä vaan jopa hiukan jumahtava. Rullaavuus on ihan eri tasolla huohottavasti sanoja tiputtelevalla Kellon ympäri -raidalla, jossa Tanja Torvikosken kerto on se piste i:n päällä.

Jazzahtavan jumittava Tässä oon vakuuttaa kerrollaan, mutta meinaa muuten hiukan uuvahtaa. Kaunis poika sykkii hyvin, Lasse Rasinkankaan groovaavista koskettimista erityismaininta. Kaksiosainen Vastaparitanssi alkaa öisesti Tanja Torvikosken kuulaalla laululla, biisin pulssin ollessa tummemman maiseman vastapainoksi mukavan lämmin. Kakkososa laajentaa räppiin, tuoden lisäpotkua palettiin blaastilla. Tilutteluosuudet syövät hieman iskevyyttä.

Torvireggaeen sukelletaan Suksiboksi-isän viipyilevässä hiihtolomatarinoinnissa, pidemmälle päästäessä kipakka hölkkä tuo mieleen myös jätkäjätkämäisen balkan-juoksutuksen. Marssitahdista laukkaan lähtevä Vapautustaistelija jatkaa hiukan samoilla linjoilla maukkaasti, kertosäe on jälleen kirsikkana kakussa. Tähdistökentälliseen. Päätösraita Viileitä linjoja tasapainoilee jälleen öisemmän maiseman ja sanalaukan kesken, jäädessä hiukan paikoilleen jumittamaan. Parhaimmillaan Funksons on ihan ässä, muutamissa jumittavimmissa kohdissa kaipaisi lisää sähäkkyyttä, tiukempia kaarroksia ja G-voimia. Verrattuna edelliseen hitit eivät ole ehkä ihan yhtä teräviä, mutta niitä on enemmän. Todellisia huteja ei onneksi ole nytkään. Samoilla tasoilla jatketaan.