Relentless: Dropout!

Broken Life

Jo joensuulaisen trion edellinen levy, vuoden 2010 satoa oleva It Falls Apart hurmasi punk rockin karheutta pystybasso-länkytykseen, ska-mausteisiin ja rock n´rollin riehakkuuteen yhdistävällä kaavallaan. Avara melodisuus ja melankolinen kaari osataan yhdistää kipakkuuteen oivasti, totesin arviossa. Vaikka palikat olivat maukkaita, kaipailin vielä hiukan sellaista biisevyys-hurmosta. Siihen huutoon kolmikko vastaa tuoreella Dropout!-levyllään.

Punkabilly-juurista on bändin mukaan siirrytty aikojen saatossa ihan vaan rokkenrollin pariin, sen kummemmin ei tarvitse karsinoida. Toki pitää meikäläisen mielestä edelleenkin mainita pystybasson ominaissoundi, joka ei tällä levyllä ole ihan niin isossa roolissa kuin aiemmin, sekä ajoittaiset ska-piirteet ja se punkrockin karheus joka jo aiemminkin ihastutti kokonaisuudessa. Kahdentoista raidan Dropout! on It Falls Apartia yhtenäisempi ja koukukkaampi. Vaikka levy sujahtaa läpi suhteellisen vauhdikkaasti, pistää sen mielellään heti perään uudestaan soimaan.

Lehmänkellolla potkukäynnistyvä Burn The City Down vetää heti alkuun ensimmäisen laatusanan puolelleen. Tiukkaa, pirun tiukkaa! Särö on tumma ja jymäkkä, laulussa on villerönkkömäistä karheaa munaa, stemmatkin löytyy... Mutta soitto ei silti menetä rentouttaan kaahauksessa. Dropouts luottaa vahvemmin länkytykseen, unohtamatta rullausta. Jo nimellään rauhaton I Can´t Settle kaartaa seesteisemmin, mutta levottomasti. Länkytys-laukkaa Rock In Bagdahilla, hallittua aggressiota Thrashbanksillä ja biisin otsikon henkeen sopivaa veikeää ska-hengailua Rudy´s Nightshiftillä.

Toisen puolikkaan avaaja Living Along yhdistelee hienosti reippaan haikean kerron ja seesteisemmin mollikaartavat säkeet. Yksi levyn helmi. Huuliharppuvetoinen, astetta akustisempi duuritunnelmointi [not] Forever Young pistää hilipatihippaa melkoisen veikeästi, I´m Gonna Be Strong sukeltaa jälleen skan tummakaikuisiin syövereihin herkullisesti. I´m Heading Stray on jälleen kaihoisan tumma, piilevästi länkyttelevä hyvä perusteos. Murea ja äkäinen 40 Volt Crucifix pistää tallaa vaihteeksi lähemmäs pohjaa ja huohottaa lähes tylysti. Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä Won´t Admit I Was Wrong palaa jälleen hiukan kevyempään ilmanalaan, pitäen kuitenkin vauhdista kiinni. Relentless on aiempaa vahvemmin tasapainoinen, kertosäekoukukas ja monipuolisuudestaan huolimatta ytimekäs linjassaan. Hyvä!