Amplifier: Echo Street

Kscope

Manchesterilainen proge-spacerockyhtye Amplifier julkaisi kaksi Soundgardenmaisesti rämistelevää progealbumia, teki yhteistyötä Porcupine Treen, Opethin ja Deftonesin kanssa ja vei homman kliimaksiin tuplalevyllään The Octopus. Nyt neljännellä pitkäsoitollaan yhtyeessä vaihtui jäsenistö, levy-yhtiö sekä musiikkityyli.

Echo Street on kaiutetulla fiilistelyllä vuorattu pop-spacerock-grunge-levy. Jos edellinen pitkäsoitto oli tumma progematkailu itämaisilla melodioilla ja jytisevillä särökitaroilla, on Echo Street kuulaampi ja helpompi. Hieno avausraita Matmos tarjoilee kevyttä poppilallattelua, eeppinen Echo Street kohoaa kuin post-rock, ja Mary Rose käväisee perusiloisessa duurirokissa. Psykedeliaa riittää Mahavishnu Orchestran Birds Of Firestä muistuttavassa, vain kahta sointua pyörittelevässä The Wheelissä, sekä kaksitoistaminuuttisessa laahausgrunge-eepoksessa Extra Vehicular.

Amlifierin soundimaailmassa ei ole mitään vikaa – tosin ei juuri omaperäistäkään. The Octopusilla hämyiset musiikki- ja tahtilajiratkaisut pitivät mielenkiinnon yllä, mutta Echo Street on tasaisuudessaan vaarassa astua tylsän mitäänsanomattomiin saappaisiin. Poppiränkytys Where The River Goes jää mieleen ainoastaan ärsyttävyydellään - sitä seuraavat Paris In The Spring ja Between Today And Yesterday jäävät mieleen sitäkin vähemmän.

Echo Streetin tarttumapinnan sileydestä huolimatta yhtye on taitonsa näyttänyt. Jos edellisen levyn yllätyksellisyys sotketaan uuteen, kirkkaaseen soundiin, voi yhtyeen nähdä Porcupine Treen kanssa samassa tähtialuksessa - samalla avaruusprogefestareiden kiertoradalla.