Profeetta & Uusi maailmanuskonto: Saatanan uusi maailmanuskonto

Helmi Levyt

Pieksämäen asemalla junaa odottaessaan Juice Leskinen mietiskeli: ”Onko kuvittelu totuutta oikeaa? Onko totuus onttoa kuvitelmaa?”. Profeetta kera Uuden maailmanuskonnon kysyy samaa jo kolmannella levyllään. Kuulijasta riippuen Profeetan vakavalla (?) naamalla julistamat päänsisäiset pirskahdukset ja asioiden havaitseminen siellä, missä niitä ei ole (ja päinvastoin) toimivat joko verhon taakse näkemisen välineenä, hyvänä huumorina tai silmienpyörittelyä aiheuttavana hämmentäjänä.

Kolmas Profeetta & UMU -levy on tiivis pakkaus. Vinyylillä on vain kahdeksan raitaa ja pituuttakin rajoitetusti, mutta pureksittavaa toki riittää sekä sisällön että muodon suhteen. Yllätyksenä saattoi esimerkiksi tulla, että ennen levyn julkaisua maistiaisena tarjoiltu videoraita UMU on totta (ja profeetat elää) ammentaa hardrock-aineksista. Biisin johtava kitarariffi on suoraviivainen ja suorastaan typerä, mutta itse kappale perushyvää Profeettaa.

Parhaiten jytisevät ne vedot, joiden rytmiikka puskee päälle hanakimmin. A-puolen molemmat varsinaiset kappaleet toimivat hyvin. Psykotomimeettinen agentti tarttuvine syntikkariffeineen iskostuu tajuntaan Vasikkavuori vortex -intron jälkeen, ja Ekstaasi on vauhtia tahdistaa sydämensykkeen paria pykälää nopeammaksi. Toiselta poskelta erottuvat kirkkaimmin kiihkeä psykoositamppaus Itsen tuntemisen salaisuus ja hypnoottisesti sykkivä, aivosähkön purkauksilla ryyditetty Velhouden voimat. Huonoa kappaletta levyllä ei ole, ja yllämainitun juustoheviinkin oppii ajan kuluessa suhtautumaan hyväksyvästi.

Muutamia hyviä Profeetta-sloganeja tarttuu taas aivomassaan: ”harhat korvaa todellisuuden”, ”ekstaasi on vauhtia” ja, lopulta, ”kaikki on totta” kuvaavat kiteytetysti levyn sisältöä. Mikäli haluaa syventäviä tietoja, on katsottava sanakirjasta määritelmät sanoille ”psykotomimeettinen” ja ”latentti”. Profeettaa Hallusinogenesis-levystä (2007) asti kuunnelleena olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, ettei tämän yhteydessä edes kannata miettiä toden rajoja. Riittää, että kuuntelee.

Bassotaajuuksia on Saatanan uudella maailmanuskonnolla käytetty kiitettävästi – levyä kannattaakin soittaa sopivalla (lue: riittävän kovalla) äänenvoimakkuudella. Profeetan jamaikalaisvaikutteista ei tässä vaiheessa enää kai tarvitsisi mainita, mutta kyllä Kingstonin tanssihallien kumu vielä taustalla tutisee, jos kohta melkolailla tummana versiona. Vaikutteiden luetteleminen kannattaa kuitenkin lopettaa tähän, sillä että Profeetta & UMU on tämän julkaisun myötä löytänyt oman äänensä entistä selkeämmin. Tällaista musiikkia ei tee Suomessa kukaan muu.