Blur: Parklive

EMI

Vuosi 2012 kohteli Blur-faneja hyvin, mutta heidän pankkitilejään huonosti. Yhtyeen vuoden saldona oli mm. Brit Awards -palkinto elämäntyöstä, massiivinen koko uran kattava 21 CD:n ja yhden seiskatuumaisen boksi Blur 21, kaksi uutta kappaletta sekä jättimäinen konsertti Hyde Parkissa Lontoon olympialaisten päätöspäivänä. Loppuvuodesta yhtye ilmoitti vielä tekevänsä vuonna 2013 reunion-festarikiertueen, joka ulottuu kaikeksi onneksi myös Seinäjoen Provinssirockiin.

Parklive-albumi on taltiointi edellä mainitusta Hyde Parkin konsertista, ja komea tallenne onkin. Olen äärimmäisen skeptinen livelevyjen suhteen, mutta Parkliven edessä on pakko antautua. Kun Damon Albarn karjaisee "Good evening! Are you ready?" ja käyntiin lähtee Girls & Boysin ikoninen intro, on vaikea pysyä housuissaan. Lisätään päälle vielä ties kuinka monta kymmentätuhatta mukana laulavaa ja mylvivää brittiä niin hurmostila on valmis. Tapahtuman massiivisuus välittyy kerrankin loistavasti jopa ilman kuvaa. Tästä saa kiittää ennen kaikkea erinomaista miksausta, joka antaa tilaa niin yleisön hälylle kuin jokaisen soittajan osuuksille.

Harvoin yhtyeen katalogista tulee poimittua esiin livelevyä, mutta Parklive on oiva valinta Blur-nälkään. Tavallaan se on kuin best of -kokoelma, mutta etenkin yhtyeen uran alkupään kappaleet saavat elävänä lisäpotkua levyversioihin verrattuna. Edes tuplalevyn kappalevalinnoista ei tee mieli valittaa, sillä edustettuna tuntuu olevan paitsi parhaat kappaleet, myös yhtyeen koko musiikillinen kirjo. Eniten huomiota saavat ansaitusti Blurin avainteokset Parklife ja 13. Etenkin jälkimmäisen korostaminen ilahduttaa ja yllättää positiivisesti, sillä sen materiaali edustaa lopulta yhtyeen haastavinta laitaa. Peräkkäin soitettavat Trimm Trabb ja Caramel ovat rohkea, mutta onnistunut veto. Kaikkien aikojen erolauluihin kuuluva No Distance Left To Run puolestaan saa ihmettelemään, miten Damon Albarn onnistuu kuulostamaan massivisen väkijoukon edessä niin haavoittuvalta ja tunteikkaalta.

Muista kappaleista esiin on nostettava Modern Life Is Rubbishin aikainen b-puoli Young And Lovely, joka ei kalpene hittien rinnalla lainkaan sekä uusi kappale Under the Westway, joka nostaa klassisessa kauneudessaan ihokarvat pystyyn. Ehdin pelätä, että Blurin uusi materiaali olisi ennemminkin kiinnostavan kokeilevaa kuin koskettavaa, mutta olympialaisten viimeisestä päivästä inspiroitunut kappale luottaakin ilahduttavasti sävellyksen voimaan.

Mieltäylentävintä Parklivessa on kuitenkin se, miten vähän Blur kuulostaa setäytyneen. Klassiset Blur-remellykset (mm. Girls & Boys, Song 2, Parklife, Country House) lähtevät päälle nelikymppisiltä ihailtavan kirkasotsaisesti ja pidäkkeettömästi. Viimeistään nyt kun kuulee yhtyeen olevan näin kovassa vedossa, ei voi kuin toivoa, että Blurin ura jatkuisi myös uusien levytysten muodossa.