Riverdog Samson: Riverdog Samson

Imatralaisen Riverdog Samsonin debyyttialbumin julkaisusta on jo lähes vuosi, mutta hyvää musiikkia ei ole koskaan liian myöhäistä arvioida. Saatteessa mainitaan genrejä kuten proge, ambient ja alternative, ja kaikkea tätä tosiaan löytyy levyllä triona, mutta keikoilla laajemmalla kokoonpanolla esiintyvän yhtyeen musiikista. Joskus lokeroinnin vaikeus saattaa kääntyä itseään vastaan, mutta Riverdog Samson on onneksi tekemisissään johdonmukainen. Tietynlainen kypsyys ja varmuus yhdistävät albumin yhdeksää kappaletta.

Eräs Riverdog Samsonin vahvuuksista on sen kyky saada kappaleet hengittämään. Albumin avaraa äänimaisemaa on helppo kuunnella heti ilmavasta avausinstrumentaalista Waters lähtien. Paikoin yhtye lähenee 1990-lukulaista grungea, mutta onnistuu tekemään senkin kepeästi ilman liiallista angstia. Kiehtovaa on myös yhtyeen musiikin yllä leijuva mystisyyden verho. Mieleen tulvii kuvia aavikolla istuvista shamaaneista jo ennen kuin huomaa yhden albumin kappaleista olevan nimeltään Deserter.

Riverdog Samsonia on vaikea kritisoida muusta kuin siitä, että lopullinen ihokarvamittarin lukema jää vain puoliväliin maksimista. Yhtyeen debyytti on täynnä hienoa tunnelmointia, komeaa laulua ja stemmoja sekä vakuuttavaa soittoa, mutta viimeinen silaus puuttuu. Itse jään kaipaamaan maalailun kontrastiksi vielä rohkeampia irtiottoja. Tässä onnistutaan albumin kohokohdaksi nousevassa Way Back Homessa, jonka jousipaisuttelu tekee alun ja lopun intiimiydestä entistä vaikuttavampaa.