Disfear: Misanthropic Generation

Relapse

Mitä saadaan kun risteytetään Motörhead, alkuaikojen Hellacopters ja kun sekaan heitetään vielä enemmän kuin ämpärillinen Hardcorea ja Deathmetallia? Varmasti moniakin asioita, mutta sammiosta saattaisi ryömiä ulos myös jotakin Disfearin kaltaista. Kuusi kiduttavan pitkää vuotta on kulunut ruotsalaisnelikon edellisestä räjäytyksestä nimeltä Everyday Slaughter, ja jonnekin matkan varrelle on tällä välillä jäänyt yhtyeen silloinen vokalisti Jeppe Axelsson sekä rumpali Jallo Lehto. Tontit on korvattu kovilla vahvistuksilla kun rumpupatterin taakse on asettunut Marcus Andersson ja mikrofonia rankaisee nykyisin herra nimeltä Tomas Lindberg. Alaa tuntemattomille tiedoksi että herra Lindbergin CV:stä löytyy esim. sellaisia bändejä kuin At The Gates, Lock Up, The Crown, The Great Deceiver, Nightrage, Darkest Hour jne.

Disfearin uutukainen jyrähtää parinkymmenen sekunnin nostatuksen jälkeen käyntiin Powerload revityksellä, ja homma on heti alusta selvempi kuin Irakin turpasauna Persianlahden sodassa. Kappale repii seinät alas lahjomattomalla mäiskeellään, tasoittaen kaiken tieltään. Lindbergin raaka huuto yhdistettynä raivokkaaseen bändisoundiin saa jalkoihin sellaista vetoa, että hetken kuluttua on jo pakko hyppiä seinille ja huutaa mukana yhtyeen iskulauseita. Mieszko Talaryzk on loihtinut Disfearin räimeestä ja rähinästä Soundlab –studioilla Ruotsin Örebrossa jälleen soudeiltaan kirkkaan ja selkeän levyn. Rosoisen raskaisiin riffeihin perustuvat kappaleet jyräävät telaketjuineen yksi toisensa jälkeen ylitse, eikä hengähdystaukoja juuri suoda. Vaikka pedaali pysyy jatkuvasti konehuoneen puolella, on musiikki silti koko ajan tuoreen tuntuista eikä puutumista esiinny yhtään – mikä on aivan mestarillinen saavutus. Osa kunniasta kuuluu tietenkin jo em. studion tiukalle ammattitaidolle, mutta tärkein tekijä on itse musiikki joka vain on käsittämättömän loistavaa.

Varsinaisia huippukohtia Misanthropic Generationilta on vaikea osoittaa, sillä koko levy on yhtä suurta napakymppiä tupla-paahdolla koko 38-minuuttisen kestonsa ajan. Kaikki on niin kohdallaan kuin vain voi olla, mikä pistää toivomaan ettei seuraavaa levyä tarvitsisi odottaa kuutta vuotta. Mikäli yhtye tulee tasavaltamme rajojen sisäpuolelle keikalle on allekirjoittanut takuuvarmasti siellä. Rock N’ Roll !!!