Riutta: Kaikki on hyvin

Gunkanjima

Vuosien yhteiselon ja kolmen demoarvion tie on johdattanut Riutan vihdoin yli esikoisalbumijulkaisun rajapyykin. Täyspitkänsä taustajoukkoihin Moses Hazy- ja G-ODD-mies Pekka Tuomen kaapanneen oululaisyhtyeen musiikilliset perustukset on valettu edelleen tukeville progeanturoille. Mukana matkassa kaikuvat yhtäältä vanhan liiton traditionaalit kuin toisaalta – ja ehkä ennen kaikkea – uudemman aallon math rockin -tyylipiirteet.

Vertailukohdallisesti vanha perinne tarkoittaa Riutan kohdalla sellaista Gabriel-Genesis-maisemointia, uudemman peilipinnan heijastellessa kuvajaisia vaikkapa kotoisen Tajuvanamme kieroiluista. Se kaikkein monitahokkain kääntyily tuntuu yhtyeeltä silti uupuvan, vaikka tyylillinen painopiste voisi hyvinkin tuohon suuntaan nojata. Laulumelodiat, intonaatio- ja sanojen painotustapa, sekä jopa laulusoundi tuovat mieleen yllättäen myös Samuli Putron. Ei ehkä tyypillisin progeassosiaatio, mutta sinänsä hatunnoston ansaitseva pyrkimys rikkoa pastissiin kaavaa. Ihan omailmeistään Kaikki on hyvin noin muutenkin toki on.

Kunnianhimoisesta originelliyspyrkimyksestään huolimatta, vaivaa biisejä tietty yksipuolisuuden leima. Etenkin laulumelodiat vaeltavat kovin samankuuloisia latuja biiseistä riippumatta. Tämä on toki teemalevylle valittu tyylipiirre, mutta vähän laajempi variointi pitäisi kenties yhdeksän biisin kiinnostavuuden imuvoimaisempana. Osaltaan vaikutelmaa korostaa se, että laulu tuntuu jääneen miksauksessa aavistuksen jalkoihin. Niinpä sinänsä pohdittuihin lyriikoihin, ei tunnu pääsevän kunnolla kiinni.

Soundeissa on muutenkin vähän ihmeteltävää. Esimerkiksi säröefektoitua bassoa käytetään kovin paljon, enkä ole ihan varma, onko tämä paras mahdollinen ratkaisu. Tehokeinona tuo on oikeissa paikoissa hyödynnettynä toki perusteltua ja paikallaan, mutta nyt tuntuu, että tehokeinoilun sijasta efektoinnilla halutaan täyttää tilaa äänikuvassa, vaikka tuon olisi voinut tehdä ehkä toisinkin. Siksipä äänimaisema soi välillä täyteenahdetun oloisena.

Soittotaitoa Riutalta löytyy sen sijaan varsin kelvollisesti ja biisinrakentamisen filosofiassa on sekä kunnianhimoa että selkeää pyrkimystä omaleimaisuuteen. Lisäsovitustyöllä, kokonaissoundimaailman pohdinnalla ja viimeistellyllä tuotantotyöllä Kaikki on hyvin saattaisi esitellä varsin oivallista tavaraa. Nyt kokonaisuus jättää vielä pelikentän avoimeksi.