The Grande Bois: Apocalypse 2012

Omakustanne

Kaikki tietävät, miltä perinteinen surfrock-yhtye keskimäärin kuulostaa: twangia, eteenpäin käskevää kuljettelua, vetäviä melodioita, rautalankaa takaa-ajoihin – kuten niin ennalta-arvattavan usein käy. The Grande Bois on juuri sitä, mutta myös vähän muuta: se täyttää helposti keskimääräisen surf-yhtyeen kriteerit, mutta lisää keitokseen omiaankin.

Kolmimiehiseksi paisuneen yhtyeen toinen omaa materiaalia sisältävä levy luottaa ulkoisesti yhtälailla kauhuestetiikkaan kuin edeltäjänsä Haunted Housekin, mutta musiikillisesti se johtaa hieman harhaan. Vaikka Apocalypse 2012 paikoin käykin vähän pimeämmällä laidalla, on perinteiseen surfrock-muottiin luottava levy ennen kaikkea iloinen ja hauska kokemus. Vapautuneesti soiva materiaali kuulostaa innostuksen vallassa tehdyltä, ja se tarttuu. Mutta hauskaakin riittää vain hetken, kunnes siltä alkaa vaatimaan enemmän.

The Grande Bois ottaa pienoisen riskin tarjoamalla parhaat palat vasta levyn lopulla, hetkenä joka tällaisessa hätähousujen maailmassa voi olla auttamattoman kaukana lähtöpisteestä. Oikeastaan vasta levyn kolmanneksi viimeinen kappale Harvester heittää synkeästi murisevine osuuksineen odotukset hiuksista horisontin taakse, ja vie onnistumisen yllättävän lähelle metallia. Myös Psycho Loosen peräpään pimeän aineen tutkailu tekee parempaa kunniaa kauhuestetiikalle kuin yksikään levyn sinänsä varsin maukkaista twangtykittelyistä.

Apocalypsen ongelma näin ei-surfrock-friikin näkökulmasta tuntuu olevan se, että mielenkiintoisimmat jutut tapahtuvat marginaaleissa, yksittäisillä raidoilla, jossain muualla kuin perussurfin huomassa. Human Heartin ja Attack of the Tentaclesin urut tai Stalkerin saksofoni tuovat yllättävääkin vaihtelua perusmuottiin, mutta eivät tee levystä muuta kuin se on. Silti perinteilläkin pärjäisi: levyn päättävä kolmikko (Harvester-Psycho Loose-Doomsday Boogaloo) tarjoaa niin vauhtikylläistä ja tiukkaa revittelyä, ettei paremmasta väliä.