Julkaistu: 07.01.2013
Arvostelija: Tommi Saarikoski
Osasto-A
Kuopiolais-helsinkiläinen albumidebytantti Rainbowcrash on liikkeellä ilahduttavan kunnianhimoisella asenteella. Promolevyn mukana tulee paitsi asiallinen englanninkielinen saate, myös komea värillinen press kit, josta löytyy mm. biografia sekä kappaleiden lyriikat. Kaikeksi onneksi samanlainen kunnianhimo välittyy myös albumilta heti avausraita Awaysta lähtien. Rainbowcrashin päämääränä tuntuu olevan kuppilan nurkkien sijaan hieman suuremmat areenat. Vaikka saatteessa Rainbowcrashia kuvataan indie-alternativeksi, ei yhtyeen ilmaisussa ole mitään erityisen vaihtoehtoista.
1000 Hours Lifen 10 kappaletta ovat vahvan melodisia, hittipotentiaalisia ja taivaisiin kurottavia, mutta toteutus jää vielä valitettavasti puolitiehen. Soundien köykäisyys ja demomaisuus ei sovi muutoin toimivaan yhtälöön sitten millään, ja levyllä esiintyvä yhtye näyttäytyy vain karvalakkimallina Coldplayn, Musen ja U2:n kaltaisista stadionbändeistä. Tämä on harmi, sillä useat sävellyksistä olisivat jo valmiita kilpailemaan esikuviensa kanssa. Esimerkiksi Away, Angeline, As One Man sekä Shine A Light oikein huutavat päästä suureen ja avaraksi tuotettuun äänimaailmaan. Albumin toinen heikkous on sanoituspuoli. Lyriikoista huomaa harmillisen selkeästi, ettei englanti ole jäsenten äidinkieli, sillä jälki on melkoisen ympäripyöreää, eikä kömpelyyksiltäkään ole vältytty.
Pienistä ja hieman suuremmistakin kauneusvirheistä huolimatta Rainbowcrashilla on asiat hyvin, sillä hitikkäiden melodioiden ja sointukulkujen rakentaminen vaikuttaa olevan yhtyeen suurin vahvuus. Kun yhtye saa vielä ulkoiset puitteet kuntoon, on sillä mahdollisuus nousta hieman särmikkäämmäksi Sunrise Avenueksi ja valloittaa Keski-Euroopan listat.
Kuopiolais-helsinkiläinen stadionrock-yhtye.
Linkki:
rainbowcrash.com
(Päivitetty 7.1.2013)