Karri Koira: K.O.I.R.A.

Monsp

Lemmensoul ja r´n´b ovat ehkä eniten sitä mitä räp-skenessä esiin tulleen Karri Koiran debyytti tarjoilee. Varsinainen räp saa väistyä seesteisen kutulaulun tieltä, ysäritunnelmalliset foni-maisemat ja pehmeät neobiitit vievät matkaa eteenpäin. Ruudolfin hoivissa hellitty levy on alusta loppuun tyylipuhdasta ja imelyydestään huolimatta aika sisäsiistiä suutelutaustaa. Vaikka sokerin kanssa ei ole säästelty, ei K.O.I.R.A. silti käänny Stig Doggin tapaan varsinaisesti härskin puolelle. Ja vaikka taustanauhaksikin levystä olisi, löytyy siltä myös palkintopalleille nousevia täkyjä.

Yksi näistä on kieltämättä jopa Princen mieleen nostava über-imelä Timanttisade, pelkästään jo sillä kuinka sokeriseksi mennään. Toinen on heleä mutta tiukan rajan vetävä Ei tarkoittaa ei, johon Heikki Kuulan ja Ruudolfin räpit tuovat hyvää notkeutta. Samoin svengaavampi Kaikki tai ei mitään nousee erityisesti esille. Jopa huolimatta vocoder-ällötyksestä... Svengin puolesta myös avausraita Ne kutsuu mua koiraks nousee eturiviin. Eikä Lähe mun kaa-jamittelussakaan mitään vikaa ole. Kertosäepuolelta Mitä meil on toimii myös. Omat suosikkinsa on toki jokaisella.

Myös niitä päänpyörityksiä toki löytyy. Pyöräilykypärä on sinänsä ihan kelpo sävellys, mutta harvoin Asaakaan kuulee yhtä naiiveissa sanamaisemissa. Amerikankotka liitää on toinen koukukas ralli, jonka sanailut lähes nostaa karvat pystyyn. Kaiken kaikkiaan levy on kuitenkin alusta loppuun linjakas, asiansa hallitseva ja kutukelpoinen, jopa koukukas. Joten, viimeinkin myös kutusoulin sokerihattaraisella saralla rima on ylitetty komeasti Suomessa ja suomeksi.