Jari Uutela: Läpikulkumatkalla

MadMix

Kouvolalainen Jari Uutela päätti sopivasti kolmenkympin kynnyksellä lopettaa päivätyönsä ja siirtyä musiikkialalle, minkä tuloksena syntyi sekä digitaalisesti että fyysisesti ilmaiseksi jaossa oleva debyytti Läpikulkumatkalla, joka sisältää 11 raidan verran kevyttä akustista iskelmäpoppia folkvaikuttein. Kun levyn laittaa ensimmäistä kertaa soimaan, jo Loppumaton taakka -aloituksen imelyyden aiheuttama inhoreaktio saa kriitikon valmistautumaan pahimpaan. Alun pohjanoteerauksesta ei onneksi päästä kuin ylöspäin, vaikka kokemattomuus artistina kuuluu paikoin helppoina ratkaisuina, viilaamattomuutena tai liikana yrittämisenä.

Ei Uutelan kykyjä lauluntekijänä pidä silti aliarvioida. Miehen sävellykset ovat genressään päteviä ja sanoituksissa, etenkin kertosäkeissä, piisaa parista silmienpyöritystä aiheuttavasta sanavalinnasta huolimatta hyviä ja hauskojakin oivalluksia. Alkupuolella seilataan popahtavilla vesillä, mutta mitä edemmäs levy etenee, sitä folkimmaksi se muuttuu. Jälkimmäiseen puoliskoon, kuten slovareihin Pelkääjän paikalla ja Pettymysten valtakunta, onkin onnistuttu saamaan aivan eri tavalla syvyyttä kuin vaikkapa alkupään Laulu on tehty traumoista -ralliin. Folk-veisut Jalanjäljet ja Läpikulkumatkalla ovat sävellyksellisesti kuin suoria kopioita kansanmusiikin oppikirjoista, mutta ensimmäiseen on luotu omaleimaisuutta duetoimalla heleä-äänisen Viivi Orvaston kanssa ja jälkimmäinen erottuu edukseen laulumelodioilla, jotka perinteisyydestään huolimatta istuvat ja luovat tunnelmaa juuri sopivasti.

Nykyään tuntuu usein, että kaikki vilpitön on liian helppoa leimata korniksi. Levyn perimmäinen vahvuus kun nousee lopulta kaikkien yksityiskohtien ja kauneusvirheidenkin yläpuolelle, kun musiikista välittyy ainesosista se tärkein: luontevuus. Mitä syvemmälle levyyn uppoutuu, sitä selkeämmin vilpitön into ja kokeilunhalu musiikintekoa kohtaan kuuluvat läpi. Läpikulkumatkalla on turvallinen, helppo ja yli kahdeksanminuuttista Vuodet -päätösraitaa lukuun ottamatta radioystävällinen albumi, jonka kantava voima on sen sisällön lämpö ja samaistuttavuus. Lisäksi Uutela osoittaa lupausta sävellys- ja etenkin sanoitustaidoillaan; jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä mies saa vielä aikaiseksi.