Levyarvio

The Phoenix Foundation: Silence

Julkaistu: 14.12.2012
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo

Waterslide/Passing Bells

Turkulaisen punkrock-yhtyeen karheus ja rentous ovat edelleen niitä tekijöitä joilla yhtye ratsastaa. Ei biisikynässäkään sinänsä mitään vikaa ole, mutta erottuuko bändi sillä massasta - epäilen. Samalla kokonaisilme toki on kohtuullisen koukuttava. Akustisempaakin puolta aiemmin urallaan kokeillut nelikko pisteli jo vuoden 2009 bändin nimeä kantaneella kolmosalbumillaan sähäkästi, mutta melodisesti ja tarttuvasti. Voisin uskoa että rento tekemisen meininki on ennestään lisääntynyt. Sen kummempia kaavasta poikkeavia kokeiluja ei tällä kertaa tehdä vaan luotetaan perusasioihin. Särö, menevyys, pop-melodisuus ja rouheus ovat keskiössä.

Kahdeksan biisin ytimekkään rallauksen käynnistää tummahkosti mollissa säröillen kaartava mutta mukavan irtonainen There Is No Reason. Laulun karheus sopii särön kylkeen, vaikka roson määrä saa miettimään kuinka paljon solisti joutuu irvistämään saadakseen sen aikaan? Tai paljonko hiekkapaperia on tuhottu aikoinaan... Silti laulussa EI ole varsinaista kireyden tunnetta, ainakaan minun korvaani. Valoisampi Denial onnistuu koukuttamaan vielä paremmin rennon helpolla riffikierrollaan. Sen jälkeen akustisemmin alussaan haaveilevan If You Have To Leaven melankolisen skeittipunkin on helppo jatkaa tasapainoista aurausta. Levyn pisin raita, kaikessa rauhassa kaarteleva Leaving Me jatkaa samaa tematiikkaa liki öisissä tunnelmissa. Vasta kahden minuutin kaartelun jälkeen Foundation potkaisee biisin vauhtiin ja sitten mennäänkin vauhdilla.

Pariminuuttiset Settled, Words ja Something In Between jatkavat reippaasti. Ensimmäisen särö-lällättely onnistuu nostamaan peukkua, keskimmäisen tasapainoinen kaahaus vakuuttaa vivahteikkuudellaan vaikkei kaavaa juuri haastakaan ja viimemainittu rauhoittuu jälleen hiukan mollimman kaaren pariin pitäen kuitenkin kiinni energiastaan ja koukusta. Päätösraita Silencen käynnistävä bassosoolo(!) toimii, eikä biisin jatkokasvatus juurikaan saa mutristamaan kulmia. Muutenkin The Phoenix Foundationilla on taito kiirehtiä kaikessa rauhassa, eli vaikka vauhtia ja energiaa löytyy niin turha hötkyily on onnistuttu karsimaan pois. Samalla soittoon on saatu luotua rentous, jolla albumi nousee käyrän valoisammalle puolelle.

Lukukertoja: 2707

Rekisteröidy niin voit kommentoida levyä

Arvioi levyä:

Ohjeet/Säännöt levykommentointiin:

Kirjoita kyseisestä levystä/arviosta/kommenteista.
Vältä mauttomuuksia, kiroilua, epäasiallisuuksia.
Yritä löytää uusi näkökulma, mitä muut eivät ole vielä löytäneet.
Arvio tai sen kommentointi on yhden ihmisen mielipide. Mikäli olet eri mieltä, voit kriittisestikin kommentoida sitä tai vaikka arvioida levyn uudelleen. Muista kuitenkin perustella mielipiteesi.

Mitkä kommentit tullaan poistamaan:

Vain muutaman sanan sisältävät kommentit.
Kommentit, joissa on mauttomuuksia, kiroilua, epäasiallisuuksia.
Kommentit, jotka toistavat aikaisempia kommentteja ja eivät näin ollen tuo mitään uutta.
Tekstit, jotka eivät sisällä mitään kommentointia (esim. 'ihan mielettömän hyvä, osta levy, maailman paras bändi, rakastan eusebiusta, jee!!!!' -tyyppiset tekstit poistetaan).

Muista: Tämä on mahdollisuus piileville kriitikoille astua esiin.
Tähdet: Muista, että keskivertolevy on **1/2 tai ***. Vain aniharva levy on ***** tai 1/2.
Arviosi:

Halutessasi voit käyttää tekstissäsi myös seuraavia HTML -merkkejä:
 <a> <blockquote> <tt> <li> <ol> <ul>