Arktau Eos: Ioh-Maera

Svart

Kotimainen Arktau Eos on jo kuuden vuoden ajan venyttänyt vastausta kysymykseen: mitä on musiikki? Nyttemmin kolmijäseniseksi laajentunut ryhmä esittää äänitaidetta jonka juuret luikertelevat muinaisiin aikoihin, aikoihin jolloin näkyvän ja näkymättömän maailman rajat olivat huomattavasti ohuemmat kuin nykyisinä yltäkylläisen materiaalisuuden aikoina. En edes yritä väittää, että tietäisin miksi Arktua Eos luo ääntä ja mistä nuo äänet tulevat, mutta asettuessani matkustajan penkille huomaan nauttivani niistä maailmoista, joita kolmikko ympärilleni rakentaa.

Levyn avaava Unbinding Kaamos on vajaan yhdeksän minuutin mittainen, valitusta muistuttava luku. Syklimäisesti aaltoileva tausta soi vaimeana outojen, osittain itse valmistettujen soitinten antaessa vain hieman tukea sanattomalle laululle/loihdinnalle. En ymmärrä sanoja, jos niitä edes on, mutta päässäni syntyvät kuvat seurailevat nimen kaamosmaista hämäryyttä, eikä tämä hämäryys ole pahasta vaan sen sylissä on hyvä levätä. Parempien termien puutteessa musiikkia voisi kutsua dark-ambientin ja tunnelmallisen, sekä äärimmäisen minimalistisen avantgarden sekoitukseksi, mutta tämäkin kuvaus on vain kalpea varjo Arktau Eosin monitasoisesta olemuksesta.

Ensimmäinen luku esittelee lähes kaikki elementit, joista albumi on rakennettu. Toisena soiva Noxfaros ja jälkimmäisellä puoliskolla kuultava Ioh-Maera tuovat mukaan perkussiot ja vahvan rituaalimaisen rytmin. Viimeiseksi jätetty Ohterstone Refraction peilaa puolestaan pimeyden ja alitajunnan vaarallisempaa laitaa, jonka syvistä vesistä löytyy kuitenkin myös runsaasti voimaa.