Cradle of Filth: The Manticore and Other Horrors

Peaceville

Kymmenennen studioalbuminsa luonut Cradle of Filth on tuoreen tuotoksen vihkosen tietojen mukaan kutistunut ainakin studiossa kolmijäseniseksi, sillä vokalisti Dani Filthin rinnalla ovat enää luottomiehet Paul Allender ja Martin "Marthus" Škaroupka. Tiivistyneet rivit ovat kuitenkin toimineet tällä erää bändin eduksi, sillä turhantuntuisella introlla käynnistyvä The Manticore and Other Horrors osoittautuu kasautuvien kuuntelukertojen myötä veteraaniryhmän terävimmäksi tuotokseksi pitkiin, pitkiin aikoihin.

Muutamalla aiemmalla pitkäsoitolla enemmän tilaa saanut sinfonisuus on saanut tällä kertaa väistyä suoraviivaisemman riffittelyn ja vihaisemman soiton tieltä. Lisääntynyt voima pelaa pääosin Filthin pussiin, vaikka parilla raidalla vauhdikas lanaus tahtoo tasoittaa jo ne koukutkin tieltään. Satunnaista vauhtisokeutta tasapainottavat onneksi muutamat tärkeät suvantokohdat, jotka saavat vinhan vauhdin tuntumaan kunnolla. Sirkkelimäinen mutta terävä äänimaisema ja laadukas tuotantojälki, sekä pääosin onnistuneet sovitukset painavat vaakakuppia entisestään Danin joukkion eduksi.

Harvemmissa käsissä kulunut sävellyskynä on luonut tasaisen joukon kappaleita, joista on vaikea nostaa yhtä ylitse muiden, toisaalta nipusta on turha etsiä niitä heikkojakaan kohtia. Viimeiseksi jätetyn instrumentaalin olisi tosin voinut heivata em intron kera laidan yli, mutta näillä lisäpalasilla albumin kestoa on saatu venytettyä. Kiekon ensimmäinen oikea kipale The Abhorrent lyö heti kättelyssä luun kurkkuun ja levyn puolittainen nimibiisi Manticore iskee myös koukkunsa syvälle astetta hitaammalla askelluksellaan. Erityismaininnan ansaitsee myös videobiisiksi valjastettu Frost on Her Pillow, jolla bändi soundaa jo lähes samalta kuin silloin muinoin 90-luvun alussa. Aika mennyt se koskaan ei palaa, mutta olen erittäin tyytyväinen, että CoF on saanut kasattua itsensä näinkin onnistuneesti.