Misanthropic: Soulreaver

Xtreem Music

Saksanmaalla, kuten monessa muussakin suunnassa, syntyy näinä päivinä uusia deathmetal-bändejä kuin vesiliirtoja sateella. Ensimmäisen demonsa vasta viime vuonna julkaissut Misanthropic on yksi uusimmista yrittäjistä. Tämän vuoden alussa bändi solmi levytys-sopimuksen espanjalaisen Xtreem Musicin kanssa, ja debyyttialbumi Soulreaver julkaisiin jo heinäkuun alussa. Bändi ilmoittaa musiikkityylikseen niin uuden kuin vanhankin koulukunnan deathmetallin, siten että kummankin parhaat puolet yhdistyvät – aika rohkeasti sanottu.

Lyhyttä introa seuraava Restless Life sisältää kaiken oletettavan; nopeaa teknistä kitarointia, kunnon kurkku-huutoa ja blastbeat mäiskettä. Harmi että kappaleen idea ei oikein ehdi mukaan matkaan. Fly onkin jo askel selvästi rennompaan maisemaan, temmon pysyessä silti yhä korkealla. Hitaampi väliosa sekä monimuotoisempi äänimaisema luovat hyviä koukkuja, mutta vasta seuraavana soiva Admission Free osoittaa yhtyeen koko potentiaalin. Tiukka sävellys nousee aivan omalle tasolleen, sisältäen tarttuvia koukkuja ja ollen kuitenkin hyvin ’epä-perinteinen’ kappale monine osineen. Levyn puolessa välissä soiva pari minuuttinen, täysin akustinen instrumentaali Zwischenpiel on melko erikoinen veto keskellä kaahausta, enkä oikein keksinyt kappaleelle muuta motiivia kuin levyn puolittamisen kahteen samankokoiseen osaan.

Levyn jälkimmäinen puoli starttaa pitkällä, mutta erittäin tehokkaalla The Lie –kappaleella, joka on enemmän kuin vähän velkaa ’wanhan koulukunnan’ bändeille – samoin edellistä seuraava Into The Night. Kaksi viimeistä varsinaista kappaletta Living You ja Nervous Breakdown jäävät hieman puolittaisiksi vetäisyiksi, vaikka jälkimmäisessä hyviä ideoita onkin. Levyn päättävä lyhyt, jotenkin päälle liimatun ja irrallisen tuntuinen Outro on toki erittäin kaunis orkestraatio, mutta jäin kovasti ihmettelemään teoksen tarkoitusta kaiken raskaan mäiskeen jälkeen.

Misanthropic on päässyt studioon niin aikaisin, että yhtyeen musiikillinen linjaus on vielä melko pahasti kesken. Levy alkaa melko uusissa death-maisemissa, jotka puolenvälin jälkeen vaihtuvat hieman vanhempiin ja tutumpiin seutuihin. Oma soundi on vielä selvästi hakusessa, mutta eiköhän se sieltä löydy nyt kun alkuaikojen runsaiden miehistönvaihdosten jälkeen kokoonpanokin on viimein vakiintumassa.

Yhtyeen kotisivut ovat muuten kokonaan saksankieliset, joten on parempi osata berliiniä – tai käydä suoraan levy-yhtiön sivuilla urkkimassa lisätietoa yhtyeestä.