RinneRadio: StaRRk

Rockadillo

RinneRadio piti ahkeran 00-luvun jälkeen päälle kolmen vuoden mittaiseksi venähtäneen levytystauon, joka katkeaa nyt StaRRkin urbaaniin sykkeeseen. Tauon aikana trion elektroniikasta vastaava henkilö on vaihtunut, kun Verneri Lumi on astunut sivuun ja hänen tilalleen on tullut Muffler. Tarina ei kerro kuinka paljon tämä muutos on vaikuttanut soundiin, mutta StaRRk on yhtäkaikki selkeä askel uuteen suuntaan, kenties jopa alku aivan uudelle vaiheelle yhtyeen historiassa.

StaRRkin myötä RinneRadio palaa takaisin koneellisemman ilmaisun pariin orgaanisen ja etnovaikutteisen kauden jälkeen. Albumin luotaamat maailmat ovat kaikessa teollisuudessaan hetkittäin jopa laibachmaisia, kun industrial-raitojen vahva rytmi sulkee kuulijan teräksiseen syleilyynsä. Tämä on kuitenkin vain yksi puoli RinneRadiosta, sillä Tapani Rinteen klarinetit ja saksofonit tuovat muassaan suurimpiinkin teollisuushalleihin annoksen inhimillisyyden lämpöä. Albumin tunnelmat vaihtuvatkin erittäin voimakkaasti eri raitojen kesken, eivätkä käännökset ja muutokset ole juuri koskaan ennustettavissa.

Rajavaaran aggressiiviset biitit taittuvat kesken kappaleen unenomaiseksi messuksi, josta noustaan lopussa entistä ylemmäs kohti avaruuden tähtitarhoja. Unisesti huokaileva tule! kutsuu seesteiseen ja intiimiin tanssiin kanssaan, kun taas alle kolmeminuuttinen vaarnapultti marssii kuin sotilasparaati eteenpäin. Albumin sulkeva ja lähes kaksitoistaminuuttiseksi kasvava saren on puolestaan kuin hiljaisuuden ja rauhan kunniaksi rakennettu sinfonia, jonka hauraassa kulussa on jotain hartaan kaunista.

Alati muuttuva ja haastava StaRRk tulee taatusti vieraannuttamaan joitain yhtyeen vanhoista etno-faneista, mutta samalla se on elintärkeä ja rohkea askel uuteen suuntaan. StaRRkin avulla RinneRadio on avannut itselleen niin monta uutta ovea, että trion tulevaisuus voi antaa meille vaikka mitä – ja juuri tämänkaltaista vapautta yhtye onkin kaivannut itselleen jo jonkin aikaa.