End Of August: The Deep Sleep

Lionheart

Petteri Salosen musiikillinen muistokirjoitus edesmenneelle puolisolle pysäytti jo If Something Should Happen To Me -nimisen lyhärin muodossa sen verran vahvasti että tuli syvennyttyä aiheeseen haastattelun avulla. Alusta loppuun vahvalla tunteella ladattu seesteinen folkpop stadionkokoisine kaarineen kertoo debyyttialbumilla selviytymistarinan - syventyen niin itse kuolemaan kuin yksin jäämiseen, lasten kanssa jatkamisen arkeen, rakkauteen ja suojeluun. Nyt on aika tarkastella kuinka vahva on Antti-Jussi Marjamäen ja valittujen vieraiden kanssa toteutettu kokonaisuus.

Päiväkirjamaisten tuokiokuvien keskeisimmäksi asiaksi Salonen mainitsee haastattelussa toivon, mikä kieltämättä paistaa koko levyltä - ehkä vahviten hienosti Suvi Lehdonn kanssa vuoropuheluna toteutetulla Hope Has Comella, joka pitkäsoittomitassakin nousee ihan keskeisiin hetkiin ja joka oikeastaan jatkuu vielä päätösraita Hearts In Crimsoninkin otsikon alla. Levyn avaava pariminuuttinen intro kuulostaa hautajaiskulkueelta, mutta siinäkin paistaa enemmän haikea hymy kuin suruiset kyyneleet. Shadow Growthilla luvataan ettei anneta muiston kasvaa musertavaksi. Salosen heleä laulu ja pienesti näppäilevä kitara saa vahvistusta Marjamäen kaartavasta sähköisestä siveltelystä - kaksikolla on taito kasvattaa hallitusti ilman että maisema kaatuu päälle. Ihan niin kuin Salosen tragediasta jää tunnemyrskyn jälkeen mieleen ennemmin ne hyvät muistot kuin katkeruus menetyksestä.

Ehkä juuri siksi toivon tunteen ja hienon näppäilevän väreen ohella levyllä vakuuttaa isosta tunteesta huolimatta kokonaisuutta leimaava rentous. Vaikka The Deep Sleep on henkilökohtaisempi levy kuin moni muu, esimerkiksi Voluntary Breathingin rento ja irtonainen ote vakuuttaa - maalauksellisuudesta huolimatta. Harvalla surulevyllä voi luontevasti turvautua taputuksiin. Sanat: "After all I didn´t fall" kertovat tiivistettynä mikä on koko levyn tarinan ydin. Toki Salosen projektia ei lainkaan haittaa se että kaksikko on erittäin taitava valitsemiensa instrumenttien kanssa, sekä sävellyksellisessä puolessa että sovituksissa on tinkimätön tyylitaju ja Salosen laulu taipuu falsettiin asti olematta hetkeäkään tökerö tai falski. Musiikillisesti suuren tunteen hallinnan päälle kaksikko osaa vielä loistavasti yhdistää minimalistisen pienuuden - jossa otteenvaihdot kuulee - tyylikkäästi siihen nivoutuviin isoihin kaariin - ilman että kumpikaan puoli söisi toisen vahvuuksia.

Melkein kahdeksanminuuttinen, moniosainen Twenty Years kasvaa paikoilleen pysähtyneestä pikkuhiljaisilla kasvatuksilla lähes huohottavaan kaareen. Ehkä ainoa miettimisen arvoinen seikka on se että onko ihan jokainen kaarre tarpeellinen? Se ei haittaa että kappale kestää pitkään, mutta ehkä pieni tiivistys lisäisi ytimekkyyttä? Aikaa saa toki antaa ja onneksi moiset mietteet ovat vain hetkellisiä. Ei The Deep Sleep missään kohtaa kuitenkaan varsinaisesti haahuile. Ja oma ajatukseni on melko hahmoton, pohdinta on enemmän luokkaa "ehkä voisi olla" kuin jyrkän kriittinen... Tehdäänhän sitä paljon abstraktimpaakin vaeltelua ja - kuten totesin - End Of August osaa yhdistää hiljaisia ja isoja puolia sulavasti.

Oli miten oli, loppulevy tuo kuitenkin mukanaan vielä sekä voimaa että ytimekkäämpää sovitusta. Lyhäriltä tutun Hope Has Comen tapaan myös If Something Should Happen To Me puolustaa eturivin paikkaansa hyvin myös pitkäsoitolla - menevämpi ilme tuo tarvittavaa energiaa kokonaisuuteen. Ja edellä kehutut Hope Has Come ja Hearts In Crimson sopivat hyvin päätökseksi. Hieno levy, josta kuulija varmasti saa iloa - riippumatta siitä onko itse joutunut vastaaviin tilanteisiin vai ei.