The Vultones: Harmony

Left Alone Music

The Vultones ei vuodessa ole liiemmin ehtinyt muuttua. Esikoispitk�soitto Harmony tarjoaa rockia, bluesia ja psykedeliaa, tarttuvuutta, jamihenke� ja hirmutoimivaa dynamiikkaa, ja biisej� joissa tapahtuu koko ajan jotain aivan samalla tarmokkuudella kuin viime vuonna ilmestynyt eponyymi pikkukiekkokin.

Nelikon ote materiaalinsa on klassinen ja kohtelias. Garage-, blues- ja psykedeelisen rockin perusteokset on kuunneltu tarkkaan, ja arvelenkin Harmonyn l�yt�v�n paljon yst�vi� samaa tehneiden kuulijoiden joukosta. Ja miksei l�yt�isi: The Vultonesin soitto on kaikinpuolin vakuuttavaa, monipuolisesti mahdollisuutensa hy�dynt�v�� ja vet�v�� rockia tuottavaa.

Osa minusta pit�� levy� kuitenkin liian perinteisen�, turhan odotettavan kaltaisena, jopa v�h�n tavanomaisena tuotoksena lajissaan. Kaikki on niin kohdallaan, ett� alkaa odottaa miss� on se juju, persoonallinen sivujuonne, joka nostaa The Vultonesin ja levyns� mestaruussarjaan. Sit� ei tule t�ll� kertaa, mutta ei se my�sk��n v�henn� Harmonyn toimivuutta juuri sin� mit� se on: energinen, tyylik�s ja ylpe� rocklevy.

Albumin k�ynnist�v� nimibiisi yltyy niin kiihke�ksi, ett� sellaista olisi odottanut vasta my�hemmin levyll�. Levy on muutenkin vauhdikas, ja kun otetaan aikaa tunnelmoinnille ja liikutaan hitusen pehme�mmiss� urissa, ei sit� tehd� yht��n v�hemm�n iskev�sti. Jokaisessa k��ntess��n Harmony huokuu rockin ja sen soittamisen riemua.

Jamihenkisyys ja blues-/psyke-perinteen tunteminen ja toistaminen ei The Vultonesin yhteydess� tarkoita l�ys��, mihink��n johtamatonta pilvess� keikkumista. N�m� miehet kulkevat johdonmukaisesti eteenp�in ja onnistuvat tiivist�m��n kuuden biisin sanottavansa puoleen tuntiin.