Jerry Kannu & Lentopetroolit: Vantaanjoen mutaa

Vandango

Eikö Lemmenpyssyt enää levytä rintakarvankiharaisia ja lentosuukkoja meisseli tanassa heitteleviä suomalaisen miehen rockrykäyksiään? En tiedä mikä on totuus tamperelaisrokujen aktiivisuuden kanssa, mutta ei huolta. Ainakin Vantaa vastaa vahvasti äijemmän rockin tarpeeseen ja onnistuu tehtävässään ehkä vielä Pyssyjä - saatikka Popedoja sun muita - rennommin ja hyväntuulisemmin. Jo viisikon edellinen lyhäri, Eepee #1, veti viivaa Popedan ja Tehosekoittimen välille ja Jerryt onnistuvat kieltämättä välttämään Popedan paksuniskaisuutta mutta ovat konstailemattomampia ja vähemmän runollisia kuin Teharit. Ennen muuta olennaista on että yhtye on onnistunut paisuttamaan lyhärimitasta ihan kolmentoista kappaleen pituuteen ilman että pelkät jo kuullut promotsipaleet joutuisivat huolehtimaan riman nostamisesta. Vantaanjoen mutaa kuulostaa alusta loppuun tasaisen koukukkaalta ja kuuntelu kuuntelulta paremmalta.

Toki taktisesti jo EP:ltä tuttu Kuuleeko lennonjohto? saa avata latua ja muut kovat tyrkyt huolehtivat ankkurivuoroista. Lennonjohdon rock n´roll-meininki nappaa siivilleen suorilta, mutta pekkaa pahempi ei ole myöskään autereisemmin kimalteleva ja haikeammin maalaava Horisonttiin. Popmelodinen koukku pysyy Petrooleilla hanskassa hatunnoston arvoisesti. Pahaenteisen vaaniskeleva mutta asenteeltaan testosteroninen K.U.K.K.O. kukkoilee tarttuvasti. Ohra keskittyy rokkikukon polttoaineisiin pirullisen laahaten ja vongutellen ja jää ehkä hiukan lennokkaampien rallien välisoitoksi. Rautalankainen Ihmissusi sudelle lähtee nimittäin taas hyvään liitoon alun karvanvaihdosta selvittyään.

Äkäinen Kärpäsblues sukeltaa nimensä mukaisesti bluesimpaan suuntaan, pitäen onnistuneesti kiinni kepeydestään ja hyvästä rullauksestaan. Kylmä Elma ei ole kolea vaan rento ja aurinkoinen, vähän niin kuin vastapainoksi. Aluksi pimeydessä haahuileva Yötyö lähtee kaahaamaan talla pohjassa, ikään kuin päättäen että jos ei kerran nukuta niin ei sitten heitetä aikaa hukkaan. Talla pohjassa kuin Danko Jones, silmät tiessä. Hubaa! -rentoilun jälkeen tuttu Grilli Atlantis sukeltaa jälleen Ohran tapaan psykedeelisempiin maisemiin, mutta popmelodisella koukulla. Flamencolla helmaa heilauttava Haravajärjestelmä pelaa elämäänsä hiukan tosikosti. Biisirivistön tasavahvasta otteesta johtuen mainiot päätösanthemit, rokkiriehakas Rock n´ Roll -tytöt ja letkeä Kylmää kaljaa eivät joudu edes kunnolla hikeä ottamaan pelastaakseen päivän. Niinpä niiden energia riittää vielä nostamaan levyn loppulukeman sellaiseen asteeseen että plätyn tahtoo pyöräyttää saman tein uudestaan soimaan!