The Bias: Break The Light

Ruska

San Franciscossa vuoden 2010 tienoilla, alun perin nimellä Antenna syntynyt yhtye on digitaalisessa jakelussa olleen Rebels -debyyttinsä jälkeen siirtänyt lokaationsa koto-Suomeen. Nyt yhtye julkaisee Ruska Recordsin kanssa kakkosalbuminsa ja debytoi samalla fyysisten julkaisujen saralla. 60-70 -lukuisen garage rockin rujoa energiaa modernimpiin maisemiin sekoitteleva yhtye onnistuu luomaan sopivan rosoisen ja rockin henkeen sopivan uhkaavan soundipaletin eikä biisikynässä ole sinänsä mitään vikaa. Toisaalta tummasyinen ja hetkittäin melankolisesti jumittavakin kaava ei myöskään tiivistä mitään ennen kuulematonta tai huomiota herättävän hitikästä. Onpahan vain levyllinen hyvällä ilmeellä varustettua tummasti leijailevaa rujompaa rockia.

Laulaja-kitaristi-kosketinsoittaja Ville Vilpposen laulussa on asiaan sopivasti karheutta ja amerikanvuodet ovat luultavasti hioneet ulosantia verrattuna moneen supisuomalaiseen alan yrittäjään. Jaakko Vilpposen lyömissä ja Mina Elliottin basismissa on vähintään riittävästi munaa. Voi helposti uskoa että tämä kolmikko tempaisee mukaansa livemuodossa. Sopiva hiomattomuus, energia ja trio-soiton mukavan värikkäästi kaartava mutta mutkaton rock-vaellus muodostavat hyvän pohjan. Vaikka totesin että timantit puuttuvat, on esimerkiksi joku Nine Lives silti mukavan koukukas sarjassaan. Kakkoslevyllään yhtye astelee myös kohti eleettömämpää ilmaisua, josta vaikkapa tummasti pohdiskeleva Patience Please on hyvä esimerkki. Valoisammin näppäilevä Embers onnistuu jopa kääntämään yhtyen ilmeen hymyyn. Rosoisen psykedeelinen päätösraita The River maistuu hyvin riehakkaammalta puolelta. Yleisestikin The Biasin hötkyilemättömyys on hienoa seurattavaa. Jos haluat rockisi rujona, tummana ja leijailevana, saattaisit lämmetä Break The Lightille.