Kospel Zeithorn: Masentuneiden puiden metsä

Wooden Sherpa

Kospel Zeithorn askelsi jo viime vuonna ilmestyneellä Luikertelijallaan kohti melodioita ja suht kevyesti nieltäviä rakenteita. Matka jatkuu tuoreella Masentuneiden puiden metsä -levyllä, mutta siinä missä Luikertelijalla käännyttiin ajoin kiihkeätempoisenkin rockailun puoleen, leijutaan uutukaisella tunnelmissa, jotka vievät ajatukset jonnekin Paavoharjun tai (Ville A.E. Suopajärven) Puisten heilojen kosmisemman materiaalin suuntiin.

Ja hyvä niin, näin nautinnollisia lopputuloksia en Kospel Zeithornin suunnalta ole kuullut. Levy koostuu enimmäkseen sinne tänne vellovista äänistä, kohtalokkaasta ajelehtimisesta kohteliaaseen poptaiteen rakenteluun. Masentuneiden puiden metsä ei ole samalla tapaa jäsentelemätön tai vapaa kuin moni Kospel Zeithornin tuotoksista, mutta vastavuoroisesti hyvin tasapainoinen ja hallittu. Kokonaisuudesta jää päällimmäisenä mieleen melodiankuljettelut, helinä ja kauniimman puoleinen kilke, ja samalla mukana on aimo annos balanssin tuottavaa hälyä ja hälinää.

Kielisoittimin, perkussioin, syntikoin ja efektoidulla ihmisäänellä Kospel Zeithorn tuottaa epävireistä ja pinnanalaista tunnelmaa hönkivää musiikkia, jonka ansiosta mm. avant-gootti Muistopäivä, uutta aaltoa kehittelevä Enkelienkefalo ja komeaa arvopärtmaisuutta luotaava Masentuneiden sielujen pysäkki saavat samankaltaisen, herkkyyttä eri tavoin ilmentävän asun. Masentuneiden puiden metsän tunneskaala on kuitenkin avoin. Depressiivistä mölinää, valon löytämistä, toiveikaista apokalypsin odottamista – kiehtovia onnistumisia kaikki.