Delay Trees: Doze

Soliti

Delay Trees pys�ytt�� heti uuden albuminsa ensisekunneilla. Decide-kappaleesta on riisuttu pois kaikki ylim��r�inen: kolkko kitarasoundi ja et�inen rummunp�rin� taustoittavat kuulijaan syv�lle osuvaa laulumelodiaa. Samaahan ehtiv�t vuosia sitten kokeilla lukuisat Interpolin debyytist� vauhkoontuneet indieherkistelij�t, harva kuitenkaan yht� t�ydellisesti kuin suomalaisyhtye. Dream Surfer seuraavana k�ytt�� samoja tehokeinona ja on yht� raukea, muttei ole aivan vastaavanlainen t�ysosuma. Joka tapauksessa alussa tehd��n heti selv�ksi, ett� nyt menn��n pitk�ll� kaavalla.

Debyytin popmittaisista kappaleista on hyp�tty avaraan, ajankulusta piittaamattomaan popmaalailuun. On helppo suositella Dozea niille, jotka viime vuonna ihastelivat Real Estaten Days-levyn kiireett�myytt�. Ihan samoissa maailmoissa ei kuljeta, sill� kun Real Estate makoili puistossa ilman mit��n hoppua, ohikulkevia iloisia tallaajia katsellen, Delay Trees on t�ysin omissa maailmoissaan. Ymp�r�iv�� maailmaa ei ole sill� hetkell� olemassa. Vertausta new jerseyl�isiin puolustaa viel� Dozen rakenne. Etenkin tarttuva ja Soliti-lafkan muita yhtyeit� muistuttava HML kolmantena ja Clacier-instrumentaali nelj�nten� ovat kuin suora viittaus Daysiin. J�lkimm�isest� tunnelmapalasta nauttisi, vaikka se kest�isi tuplasi pidemp��nkin.

Pitk� hiljainen tauko Clacierin per�ss� korostaa sit�, ett� ensimm�inen puolisko on tullut p��t�kseens�. Niin sanotun b-puolen ensimm�inen veto, yli 8-minuuttinen avaruus��nill� jumittava Pause, on mielenkiintoinen mutta kest�� kuuntelua nipin napin mittansa ajan. Ilman j�lkeens� alkavaa, suttuisella soundilla p�risev�� ja voimakkaan hypnoottista Futurea albumi saattaisi menett�� lataustaan.

Kokonaisuuden tarkkaan mietitty rakenne ja ensialbumista tyylilt��n muuttuneet kappaleet viev�t ensikuunteluilla suurimman huomion. Kun Dozeen p��see sis�lle, kuuntelun keski�ss� eiv�t ole en�� ��nimaailman raamit, vaan kauniit popkappaleet. Siis �lk�� debyyttiin ihastuneet turhaan pel�styk�.