Yleislakko: Maailmanpolitiikan arkipäivää

Blast Of Silence

Kipakkaa ja kantaaottavaa seiskaseiskapunkkia suoraan suomeksi tahkoava Yleislakko on onnistunut kirvoittavaan kahdella edellisellä levyllään lehtemme toimittajilta tasaista neljän tähden sarjaa. Vaikka vuonna 2010 julkaistu debyytti Kuka pelkää politiikkaa? meinasi alussa hukata vauhtinsa eikä sinänsä mitään yllätyksiä tarjoillut, ansaitsi se hyvällä meiningillään ja tarttuvilla biiseillään hyvän arvosanan. Viimevuotinen Vapauden rautaiset raamit siirtyi Jani Ekblomin arvion mukaan enemmän kysyvästä toteavaan yhteiskuntatekstiin ja vakuutti yhtä lailla sekä rentoudellaan, tuoreutta henkivällä asenteellaan että vinyylijulkaisun kasetti-promon formaatilla.

Hirveästi eivät ole ne hyvät asiat väljähtäneet myöskään kolmannella luvulla. Alusta asti ärhäkän vauhdikas Maailmanpolitiikan arkipäivää siirtyy hiukan tylympään otteeseen, muttei kadota silti rentoutta. 14 raidan joukkoon mahtuu oikeastaan vain yksi poikkeus, akustisella nuotioviheltelyllä alkava mainio päätösraita Vuokratyömiehen laulu, joka ainoana yltää yli kolmen minuutin. Toki myös avausraita, hallituspuolueiden valta-ahneutta ruotiva Hallitukseen eroaa tylymmästä materiaalista kepeämmin hersyvällä askeleellaan, virnuilullaan. Näiden väliin mahtuu tiukkaa vääntöä niin Natosta, rauhanturvaamisesta, tasa-arvosta kuin keskiluokkaisuudesta. Yleislakolla on sanottavaa ja yhtye osaa pukea julistuksensa koukuttaviin punk-melodioihin ja kielellisiin kiteytyksiin. Hitikkäimmillään yhtye on mainittujen raitojen ohella tuttua, noin kolmen soinnun kiertoa oivallisesti pyörittävällä Maaseudun tulevaisuudella, sloganin osalta Keskiluokkaisuus (on tappaja):lla, tumman vireen osalta Rauhanturvaamisen suurvallalla sekä terveyspolitiikkaan pureutuvalla Avointa hoitoa -kappaleella.

Yleislakko osaa uudistua jokaisella levyllään sopivasti, luopumatta vahvuuksistaan. Taso ei laske vaan koukukkuus on korviinpistävää. Vahva suora jatkuu.