Benjamin Gibbard: Former Lives

City Slang

Benjamin Gibbardin nimi on harvemmille tuttu, mutta useimmat indiemusiikin kuluttajat tunnistavat saman tien hänen äänensä. Death Cab For Cutie -vokalistin soololevy ei voi olla läpeensä ikävän kuuloinen jo pelkästään sen takia, että Gibbard laulaisi persoonallisesti ja hykerryttävän kauniisti luultavasti viskikrapuloissaankin.

Kun usein soolotuotannolla kokeillaan jotain uutta ja jännää, on Gibbard halunnut astua pari askelta kohti perinteisempää meininkiä. Indiepopin suuruuksiin kuuluvan Death Cab For Cutien loivat indiekiemurat ovat väistyneet tavanomaisen ja monipuolisen folkpopin tieltä. Sointi on kovin leppoisa ja aurinkoinen, vaikka artistin yksityiselämästä on kuulunut erouutisia. Lyriikoissa vähän sureskellaankin, mutta minkäänlaista sydämen avaamista ei onneksi tarvitse todistaa.

Shepherd´s Bush Lullabyn pikkukiva a cappella -aloitus viehättää ja jää kutkuttelemaan mieleen pidemmäksikin aikaa. Dream Song reipastaa sen jälkeen menon keskivaihteelle, jonka turvasta ei uskalleta pois. Mihin sitä tarvitsisikaan kiirehtiä, kun matkalla saa iloisesti naureskella Lilyn, Something´s Rattlingin tai Oh Woen tahdissa ja välillä vähän pysähtyä söpöjen nuotiolaulujen ääreen? Cooli vieraskin on löytynyt, sillä Aimee Mann liittyy seuraan tylsän Bigger Than Love -vedon ajaksi. No, menoa ja särmää kaipaavat kyllästyvät, mutta antaa heidän mennä.

Parhaimmillaan Gibbard on niin ikään vaivattoman kuuloisessa mutta herkässä Duncan, Where Have You Gone -kappaleessa, joka on kuin keskivertoa Band Of Horsesia. Se on otettava pelkkänä kehuna. Muut kappaleet saavat pienillä hauskoilla elementeillään aikaan pään nyökytystä, mutta eivät muuten tunnu juuri missään. Bändillä on selvästi hauskaa, ja makeasta melodisesta folkista pitävällä kuulijalla ei liene missään vaiheessa valittamista. Harva silti muistelee tätä kokemusta kolmen vuoden päästä.