Absoluuttinen Nollapiste: Pisara ja lammas 1

Diu Dau

Absoluuttisen Nollapisteen albumi Suljettu (1999) on omissa kirjoissani yksi kaikkien aikojen kotimaisista levytyksist�. T�t� seuranneisiin kuuteen albumiin ei ole jostain syyst� her�nnyt kiinnostusta tarttua pintapuolista tutkiskelua syvemmin. Yhtyeen yhdestoista pitk�soitto, Pisara ja lammas 1 her�tti kuitenkin jo konseptillaan kiinnostuksen eik� lopputuloskaan pet�. Ensi vuoden puolelle kaavailtu kakkososa paljastaa tarinan lopullisen ratkaisun, mutta ainakin alkupuolisko on hieno.

Pisara ja lammas on siis kaksiosainen teemalevy, joka kertoo tarinan avaruudesta Maahan putoavasta pahaa sis�lt�v�st� pisarasta. Kuulostaa h�lm�hk�lt�, mutta yll�tt�vien k��nteiden kautta tarinasta kehkeytyy varsin j�nnitt�v�. Kertoja Tommi Liimatan lis�ksi lauluosuuksista vastaavat Erkki Sepp�nen (Lammas), Olavi Uusivirta (Paimen) sek� Paula Vesala (Nainen). Vierailijat j��v�t ainakin ensimm�isess� osassa yll�tt�v�nkin pieneen rooliin, sill� suurin osa tarinan pohjustuksesta kuullaan kertojan suulla. Fokus on siis aivan oikeassa paikassa - nimekk�iden vierailijoiden esittelemisen sijaan kuljetaan tarinan ehdoilla.

Jos joku t�ss� maassa voi p��st� kuiville n�in erikoisessa projektissa, on t�m� henkil� Tommi Liimatta. Miehen kirjalliset kyvyt ovat toki tulleet esiin pitk�n aikaa sitten, mutta silti Liimatan nerous jaksaa h�mm�stytt��. Liimatta on ennen kaikkea mestari siin�, mit� h�n j�tt�� sanomatta. H�n pystyy luomaan v�h�isell� tekstim��r�ll� ja tarkkan�k�isill� tiivistyksill� kokonaisen maailman, jollaisen kuvaamiseen monilla muilla menisi 300 sivun romaanin verran. Pisaraa ja lammasta tarkkaan kuunnellessaan huomaa jatkuvasti oivaltavansa rivien v�leist� asioita, jotka valaisevat tarinan kulkua. V�lit�nt� nautintoa aiheuttavat puolestaan hykerrytt�v�t vertaukset. "Naista varjelus seuraa kuin sadetakkinen kundi!" sek� "Nainen nousee rinteen, ja alkaa seurata polkua keskelt� / kuin jotain alkuillan sarjaa." ovat vain pari esimerkki� kiteytyksist�, jollaisia latelisi itsekin, jos vain osaisi.

Vaikka Liimatan rooli on albumilla merkitt�vin, ei sovi v�heksy� muun yhtyeen panosta. Absoluuttinen Nollapiste ny�kk�ilee jatkuvasti progen ja popin historian suuntaan, mutta kuulostaa silti t�ysin omalta itselt��n. Yhteensoiton ja soundin tunnistettavuuden saralla yhtye hakee vertaistaan. Sen soitossa on elastisuutta, ennakkoluulottomuutta, huumoria ja ajattomuutta. P�invastoin kuin useat kanssaprogeilijat, AN malttaa pit�� kikkailun minimiss� ja kappaleiden mitat aisoissa. Pisara ja lammas onkin lopulta helposti omaksuttavaa musiikkia, sill� kaikki �kkik��nn�ksetkin tuntuvat kovin luontevilta.

Joskus Absoluuttinen Nollapiste on tullut kirottua alimpaan helvettiin kaikkien siit� vaikuttuneiden, harmaita hiuksia aiheuttavien, v�kin�isen outoa ja �rsytt�v�� vinoiluprogea soittavien demob�ndien takia. Ei yhtyett� voi kuitenkaan t�st� syytt��. Matkijat eiv�t ole nimitt�in tajunneet homman pointtia: erikoisuuden tai outouden tavoittelu itseisarvona johtaa vain kiusallisiin lopputuloksiin. Absoluuttinen Nollapiste on sen sijaan erikoinen yhtye, mutta sen musiikista ei synny miss��n vaiheessa sellaista vaikutelmaa, ett� se olisi tavoitteena. Kaikesta mutkittelusta huolimatta Pisara ja lammas soljuu eteenp�in m��r�tietoisesti.

Ennen toisen osan kuulemista on vaikea arvioida t�ysin, kuinka merkitt�v�st� teoksesta on kyse. Tarinan kiehtova aloitus j�tt�� kuitenkin odottamaan jatkoa vesi kielell�. Ja jotenkin tuntuu silt�, ettei loppuratkaisuun tarvitse petty�.