Haamu: Aikaa kalliimpi

Meiän musiikki

Kotimaisen hiphopin perustaso on noussut korkeaksi, kun hyvilläkin taustoilla on vaikea nousta eturiviin tai edes erottua massasta. Joensuulais-turkulaisen Haamun Aikaa kalliimpi olisi todennäköisesti vain kuusikin vuotta sitten noteerattu laajasti, ja se olisi ollut suhteellisen helppo nostaa joukosta mainioista levyistä puhuttaessa. Nyt on kuitenkin nyt, ja menneet vuodet ja niinä ilmestynyt musiikki on luonut jatkumon, jota on vaikea ylittää, mutta johon Aikaa kalliimpi notkeasti asettuu.

Aiemmin kaksi omakustannetta ja tämän vuoden keväällä Vieläki Lepposaan kanssa yhteislevyn julkaissut Haamu on laittanut kolmannelle levylleen kymmenen eri tuottajan taustoja. Pienistä ennakkoepäilyistä huolimatta sopasta syntyy miellyttävä ja jopa yhtenäinen kokonaisuus. Tuotanto on leppoisaa ja muodostaa lämpöä huokuvan virran näppäriä ja yksityiskohtansa hyödyntäviä, melodioita ja hymynkareita koettelevaa musiikkia.

Tietysti osa on toisia parempia, ja varsinkin albumin ensimmäinen kolmannes on huomattavan kova levyn loppuun verrattuna: X23:n, Niko Liinamaan ja Ollimaine Jäbän tuotokset erottuvat komeasti edukseen. Samaa ei voi sanoa Haamun verbaaliannista. Flow toimii kuin junan vessa, mutta ei toisaalta tarjoa sen suurempia erikoisuuksia. Teksteissä arkinen havainnointi tukee kuvaa Haamusta naamarittomana, rehellisesti itsensä alttiiksi laittavana kynäilijänä, mutta ei siinäkään tarjoa erityisen mieleenpainuvia välähdyksiä kuin hetkittäin.