Papa Rassi: Luomakunnan kruunu (EP)

Pahan Akseli

Ei tarvitse kuunnella kovin paljon Petoksen eri vuosina tuottamaa materiaalia huomatakseen, että Petos on Petos, oma tunnistettava itsensä kerta toisensa jälkeen. Myös Papa Rassi, Petoksen horrorcoren puolelle valuva alter ego, on samanlainen varmalaatuisuuden ja tutun ennustettavuuden ilmentymä, hyvässä ja pahassa.

Huonot puolet ensin: uusi EP Luomakunnan kruunu ei introllaan ja viidellä biisillään kerro mitään uutta Papa Rassista tai Petoksesta. Levy on tekijänsä muistaen tasavarma, sitä mitä suunnilleen osasi odottaa, siksi yllätyksetön, jopa vaisu. Tähän sopii mm. George W. Bushin puheen sämplääminen, yksityiskohta joka tuntuu niin epäajanmukaiselta ja menneeltä maailmalta, että se melkein virkistää. Mutta vaimeutta on vaikeampi ohittaa; kyllä Papa Rassin kuuntelemisen pitäisi saada edes miettimään housuunkakkaamisen uhkaa. Eivät taustat toki huonoja ole, mutta jotenkin turhan perus, jopa huomaamattomia – saavutus tavallaan.

Tekstipuolella homma toimii vähän paremmin, vaikka säe toisensa perään tuntuu siltä kuin sen jo olisi samasta suusta kuullut. Eli: pääosin liikutaan aivan samoilla laita-alueilla kuin Petos yleensäkin, ja sillä lailla perustasolla, ettei kovin moni rivi loppujen lopuksi painavalta tunnu. Varsinkin jenkkiräppäri Eshamin vierailun sisältävä Pahan akseli tuntuu antikliimaksilta, joka saa miettimään, kuinka yksityiskohdissa olisi niin paljon enemmän tehoa kuin yleistyksissä.

Hyviin puoliin voi laskea sen, että EP kaikesta huolimatta toimii, ja on kokonaisuutena paljon yhtenäisempi kuin sen eri osat antaisivat ymmärtää. Ei tajuntaa räjäyttävää, mutta sellaista varmaa perustyötä, jota Petoksen kaltaisen periksiantamattomuuden vähintään pitäisikin tuottaa mikrofonin taakse seisahtuessaan.