Tryer: Hero Quest

If Society

Tämä Tryerin esikoinen on tullut todettua hienoksi levyksi jo viikkoja sitten. Nippu tarttuvia biisejä ja turhaa kursailemattomuutta, lämpimiä muistoja esiin nostava levyn nimi ja kansi, mieleen jatkotutkailua varten pyörimään jääviä tekstejä – tuntuu kuin tässä puhuttaisiin kieltä jota ymmärrän, asioista joista välitän, tavalla josta nautin.

Hero Quest luovii hardcoren, melodisen punk rockin ja yhdenlaisen kasarihevin leikkauspisteen tietämillä: iskevyyttä ja tarttuvia säveliä, ryminää ja bassosooloja, viiltävää sahausta ja kuumia purkauksia (no erotic). Laadukkaasti, mikä ei sinänsä yllätä. Pari vuotta sitten perustetussa yhtyeessä soittaa ja laulaa Frivolvolissa vaikuttanut Jussi Kahola 2 (eli Vesa Ahonen ja Jonne Haapa-aho), vaikka tällainen määritelmä vajaa onkin. Kaholan tunnistettavasta lauluäänestä ja esille pyrkivästä kitaroinnista huolimatta yhtye on kolmikon.

Kuten sanottua, melodiat annetaan kuulijalle nautittavaksi samalla, kun yhtye itse rytyyttelee eteenpäin. Hardcoresta vedetään välillä ohi ja yli ja lähestytään kannelle oikeutta tekevää hevi-ilmaisua, ja se sopii soppaan kuin isketty. Laulupuolella vedetään suomeksi ja englanniksi, ja huolimatta muutamasta ärsyttävyyteen asti mieleen painuneesta rivistä – esim. avausbiisin Onko tarvettakaan "miksi tappaa aikaa, kun aika meidät kuitenkin tappaa" ja Pahan ilman linnun "villasukkani lämmittää puolivillaista elämää" – homma toimii mielenkiintoisemmalla tasolla kotimaan kielellä. Siitäkin huolimatta, että Fun Ends Here on musiikillisesti (ja mitallisesti) pisimmälle viety biisi.

Hero Quest on napakka ja energinen levy, joka tuntuu olevan vähän kaikkea, vähän joka kohdassaan. Ja sillä lailla hyvästi: tekee statementtejä eli tarjoaa asennetta samalla kun se nautiskelee eli tarjoaa viihdettä. Hero Quest ei käy tyhjänä, ei sisällä mitään turhaa, eikä kai se levynä voisi paljon yksinkertaisempi olla: hyvä biisi riittää, ja niitä tässä on alusta loppuun.