Decline of the I: Inhibition

Agonia

Tuntuu oudolta ja samalla erittäin mielenkiintoiselta, että kaikista metallin alalajeista juuri black metal on viimeisen kymmenen vuoden aikana kokenut niin totaalisen kokeellistumisen ja hajaantumisen tilan. Yhdestä juuresta alkanut leviäminen ja haarautuminen on luonut jo niin suunnattoman määrän pienen pieniä ala-genrejä, että oikeastaan on helpompi puhua vain post-black metalista.

Ranskalainen Decline of the I on selvästi lukenut läksynsä ja kuunnellut esikuvansa, sillä vaikka Inhibition on kaikessa kokeellisuudessaan tiukasti tätä päivää, löytyvät yhtyeen juurista Burzum ja Code. Eikä yhtye edes lähde kiistämään tätä, vaan lisää ylpeänä listaan mukaan Neurosiksen, jonka vaikutus jää tosin jonnekin sinne norjalaisten ja brittien alle. Onnekseen bändi ei vain tyydy toistamaan muiden jo aiemmin tekemää, minkä ansiosta albumi nousee metrimetallin yläpuolelle. Yhtye uskaltaa kokeilla joillain raidoilla rohkeasti rajojaan ja vaikka kaikki siirrot eivät ole onnistuneita, viestivät ne kuitenkin oikeasta suunnasta.

Ranskalaisten metalli on aiheiltaan synkkää, raakaa ja mustaa, kuten genren opit vaativat. Kitarat ja rummut ovat saaneet seurakseen runsaasti konevoimaa, eikä perinteistä bassoa kuulla kiekolla (ainakaan listauksen mukaan) lainkaan. Avantgarden leimaa kokonaisuuteen tuovat ovelasti käytetyt leffa-samplet, sekä jotkin sovitukselliset ratkaisut, joista voi vetää suoria viivoja Norjan avantgarde metallistien suuntaan. Vaikutteiden listaan voi siis lisätä niin Ulverin kuin Arcturuksenkin, tosin näiden suuryhtyeiden tasolle ranskalaisnelikolla on vielä matkaa.