Vitun kova ääni: Se kuulee jotai äänii ku se kattelee tonne...

3rd Rail

OG Ikosen ja Liigalaiskan Vitun kovan äänen kakkosalbumi tuo muhevaa soundia syksyyn. Kesän korvilta elokuun loppuun siirtynyt julkaisu toimii itse asiassa paremmin satokauden kuin kuuman vuodenajan fiiliksiin, siksi mullan- ja sateentuoksuinen täysikokoiseksi bändiksi kasvaneen VKÄ:n uutuus on.

Se kuulee... eroaa VKÄ:n vuoden 2010 omakustanne-CDr:n ja viimevuotinen Aikatauluis-pitkäsoiton suhteen nimenomaan bändisointinsa puolesta. Taustaorkka – Lassi Ylönen (rummut), Olli Puolakka (basso), Tero Holopainen (kitara) ja Tomi Kosonen (koskettimet ja saksofoni) – hoitaa tonttinsa mallikkaasti. Äänenkuvaltaan VKÄ vm. 2012 vertautuu toiseen 3rd Railin orgaaniseen rytmimusiikkiorkesteriin Koivuniemen herroihin. Kummankin yhtyeen soinnissa on samanlaista laaja-alaisuutta ja juurevaa tummuutta.

Vitun kovan äänen repertuaari ulottuu funkkaavasta menosta (Toiset imut, Tauotta tauol) tunnelmoivampaan ilmaisuun (Kuuroi, Vääjäämättä) ja jamaikalaisperäiseen rytmiikkaan (Sienestä). Varsinaisia kappaleita levyllä ei ole kuin kahdeksan (plus piiloraita). Määrällisestä kompaktiudesta huolimatta albumilla on tyhjäkäyntiä. Pari välisoittoa olisi voinut huoletta pudottaa pois (ja sisällyttää piiloraidan ihan tavallisten jatkoksi biisiluettelossakin). Levyn kaari toimii kuitenkin varsin hyvin.

Ikosen ja Liigalaiskan aihelmat kulkevat tuttuja latuja. Fiilis on kuin jätkien jointti-iltamissa, joissa savuttelun lomassa nyökytellään yhdessä, että todellakin on ihan ok leppoistaa ja hypätä siitä oravanpyörästä. Mikäpä siinä, kevyt asiain tutkiskelu sopii toki syksyyn, mutta mitään kovin painavaa sanottavaa ei Vitun kovan äänen räppääjillä tällä kertaa tunnu olevan. Hienoisesta sisällöllisestä köykäisyydestä huolimatta Se kuulee... on pätevä rytmikiekko, joka liikuttaa musiikillaan, ei sanoillaan.