Matti Jasu and the Loose Train: Samurai vs the Computer

Omakustanne

Vielä on olemassa musiikillisia erimielisyyksiä, ja yhä vain niistä seuraa joskus jotain hyvääkin. Goodnight Monsters, sinänsä kiva mutta mielipiteitä puolesta ja vastaan herättänyt turkulainen indiepop-yhtye, menetti pari vuotta sitten laulaja–kitaristinsa Matti Jasun, nimenomaan musiikillisen linjauksen vuoksi. Poistuminen on oikeastaan paluu juurille, sillä Goodnight Monstersin hilpakan poppauksen sijaan Jasun soololevyllä kuullaan yhdysvaltalaisen muhevaa perinnesointia. Siksi Matti Jasu kera The Loose Trainin on myös huomattavasti Goodnight Monstersia kestävämpää musiikkia. Samurai vs the Computer -levy on kiireetön kahdeksan kappaleen kokoelma, jolla soi kantri, rock ja autotalli.

Jasu tunnustaa velkansa Bob Dylanille ja Neil Youngille. Niin soundien kuin sävellysten ja sovitustenkin puolesta etenkin jälkimmäinen tulee usein mieleen. Fingers Crossed herättelee samanlaisia mielikuvia, kuin Young vuosimallia Everybody Knows This is Nowhere tai On the Beach. Myös nimikappale on ehtaa pseudo-Niiloa jo silkan varttitunnin kestonsa ja animaalisten kitarasooloilujensa puolesta. Välillä levy on ehkä hiven liiaksi pastissia – Youngia ei korvaa kukaan muu kuin Young itse – mutta toisaalta hyvin toteutettua sellaista, ja biisit ovat kieltämättä toimivia.

Soitannollisesti Samurai vs the Computer on asiallinen. Jasu (laulu, kitara) saa taustatukea The Loose Trainiksi nimetyn taustayhtyeen Markus Jaloselta (basso), Janne Kauppiselta (kitara) ja Iiro Kotirannalta (rummut). Joitain jälkiäänityksiä lukuunottamatta kasiraitaisella kelanauhurilla purkitettu levy soundaa lämpimältä ja orgaaniselta. Parhaimmillaan se kuulostaa hienosti ajattomalta musiikilta. Studiolivenä sisään soitetut kappaleet hengittävät hienosti. Kun myös levyn rakenne on mietitty hartaudella, ollaan ehdottomasti plussan puolella.