Yona: Vaikka tekee kipeää, ei haittaa

Timmion

Vaikea kolmas levy my ass. Yona kuulostaa edelleen tutulta, uudistuen kuitenkin riittävästi. Naisen musiikki on kaihoisaa, mutta se onnistuu kiertämään itsesäälin. Lauluissa ollaan yksin, mutta ei välttämättä yksinäisiä. Nämä ovat nähdäkseni ne piirteet, joiden ansiosta Yonan levyt ovat kuulijalle puhdistavia kokemuksia. Ja kehityskulku jatkuu siihen pisteeseen, että nyt puhutaan uran ensimmäisestä napakympistä.

Taustalla soittaa tuttuun tapaan Orkesteri liikkuvat pilvet, joskin Jorma Kalevi Louhivuori on vetäytynyt taustalle The Northern Governors -ja muiden kiireidensä vuoksi. Pilvet liikkuu, minä en -debyytin vahva taustavaikuttaja on läsnä enää komean Seinäruusun säveltäjä-sovittajana. Trumpetisti soittaa vain tuolla raidalla – ja silläkin vain pianoa.

Yonan musiikki on urbaanin laulelman vastine Dave Lindholmille. Siinä ei ole kerta kaikkiaan mitään mikä kuulostaisi väkisin puristetulta; se on syntynyt ikään kuin luonnostaan. Erinomaisena esimerkkinä tästä toimii avausraita Shh.., joka kuulostaa niin rennolta että voisi luulla sen syntyneen äänityshetkellä. Ja aivan kuin analogisesti luomuileva orkesteri olisi lisännyt mausteisen live-soittonsa hetkeä myöhemmin, aivan yhtä spontaanisti.

Bändistä puheen ollen, levyllä soittaa kuusi eri kitaristia, joista joku heittää komeimman kitarasoolon miesmuistiin Sumua vaan -kappaleessa. Hyvin harvoin se istuu rosoisesta rajuudestaan huolimatta niin luontevasti musiikkiin kuin tässä tapauksessa. Koska kansivihossa ainut monikossa kuusikielisiään soittava on Nicolas Rehn, kiitos tästä kuulunee hänelle.

Jos edellinen albumi oli onnistunut kokonaisuus, nyt löytyy taas niitä yksittäisiä helmiäkin. Vaadin kyyneleeni takaisin on upea salatango ja Panssarivaunu ehta ajaton klassikko, jota olisi voitu aivan hyvin esittää vaikkapa ranskalaisella pikkuklubilla toisen maailmansodan aikana, saksalaisten miehityksen ollessa käynnissä. Kokonaan oma lukunsa on ystäville omistettu Vaikka tekee kipeää, ei haittaa -ylistysvirsi. Toivottavasti kukaan valopää ei tee siitä mash-upia Antero Mertarannan leijonarenkutuksen kanssa.