The Streams: Hopeless Play

Drink Tonight

Turkulaistrio The Streams tarjoaa debyyttialbumillaan Hopeless Play isoa jäähallikokoluokan poprocksoundia, hitikkäitä kertosäkeitä ja kevyesti tanssittavaa biittiä. Tavoitteet lienevät jossain Suomen The Killersin tai U2:n suunnalla, mutta yhtä usein mieleen nousevat sellaiset Radio Novan musiikkivirrassa ohi lipuvat suurten tunteiden popbändit, joiden nimiä ei muista. The Streams tekee paljon asioita hyvin, mutta se kuuluisa jokin puuttuu.

Virkistävää The Streamsissa on sen tekemisistä huokuva epätrendikkyys. Toisin sanoen yhtyeen musiikki on ironiasta ja muotivirtauksista riippumatonta. Kappaleet voisivat olla tuotantoaan myöten peräisin mistä tahansa kohdasta viimeisen viidentoista vuoden aikajanaa. Kääntöpuolena on se, ettei Hopeless Play erotu juuri mitenkään edukseen tyylilajin huippuihin verrattuna. Esimerkiksi The Crash teki aikanaan periaatteessa pohjimmiltaan samaa musiikkia, mutta vain tyylikkäämmin, persoonallisemmin ja kiinnostavammin. The Streamsin mutkat ovat hieman liian suorat, jotta musiikista jaksaisi kiinnostua sen syvemmin.

Eräs asia The Streamsilla on kuitenkin kiistatta hallussa: se osaa tehdä kerrasta mieleen jääviä kertosäkeitä. Esimerkiksi Out of Reach, Miracle, Another Lonely Day sekä Bullets luovat uskoa siihen, että yhtyeellä voisi olla toivoa suuremmankin yleisön suosiosta. The Streams tekee musiikkia, jossa ei ole liikaa pureskeltavaa, mutta joka kuitenkin erottuu eläväisyydellään kiiltävimmiksi hinkatuista ja muovisimmista popyhtyeistä.

Magenta Skycoden keikkakitaristina toiminut laulaja ja pääasiallinen biisintekijä Mitja Kiviluoma suoriutuu isojen tunteiden tulkin roolistaan hyvällä arvosanalla. Miehen äänessä on juuri sen verran hapuilevaa haurautta, että pahin kädenlämpöisyys vältetään. Viimeistään levyn päättävän nimikappaleen verenlihaisuus kääntää kokonaisuuden plussan puolelle, mutta vain niukasti.