Surffiveikot: Surfing with Surffiveikot

Vastavirtajulkaisut

Ensipuraisu ja -reaktio Surffiveikkojen debyyttiin: punkkarinpiruthan osaavat soittaa! Hiukan toisenlaisissa ympyröissä koulutettu kvartetti lautailee aallon harjalla läpi 11 raitaa omia ja vieraita numeroita. Tietty rosoisuus soundissa on vain hyväksi, sillä ei tässä kuitenkaan mistään Agents-ammattilaisten taiteilusta ole sentään kyse.

Henry Mancinin Peter Gunn on rohkea pelinavaus, joka hälventää viimeisetkin ennakkoluulot jonnekin pääkopan sahanpururadalle. Mutta eivät bändin omatkaan sävellykset haukotuskohtauksia aiheuta. Back to the Future voisi aivan hyvin soida vaikkapa Quentin Tarantino -leffan alkutekstien päällä – juuri sen jälkeen kun jokin sysäys tarinalle on annettu.

Ja mikä tärkeintä – tamperelainen, vuonna 2009 perustettu nelikko tuntuu myös korvin kuullen suorastaan nauttivan instrumentaalisen surf-rautalangan veivaamisesta. Jazz-standardi Caravanin versioimista olisi voinut ehkä miettiä uudemman kerran, ja Hyvät, pahat ja rumat -tunnarissa kitaran kankeus hieman häiritsee, mutta kerrankos punkkareille sattuu. Ei se niin justiinsa. Ja soittotunnehan on aina tärkeämpi kuin soittotaito.

Omaa tuotantoa oleva Elegandes ja Banzai Washout on kenties levyn vahvin peräkkäinen kaksikko. Jälkimmäinen rymistelee tupaan kuin ryöstöretkellä olevat Isontalon Antti ja Rannanjärvi konsanaan: notta perkele, me tuliimma ny! Kansainvälisten covereiden ja englanniksi nimettyjen omien biisien joukossa Juokse sinä humma pudottaa sangen hymyilyttävästi. Sen jälkeen seuraava lopputrio ei kuitenkaan valitettavasti yllä samalle tasolle muun materiaalin kanssa, ja samalla putoaa toinen tähti arvosanasta pois.