Disco Ensemble: Warriors

Fullsteam

Disco Ensemble on yksi niistä yhtyeistä, joille soisi edes jonkinasteisen maailmanvalloituksen enemmän kuin mielellään. Yhtyeen 1996 alkanut ura on edennyt loogisesti alkuvaiheiden räkäisemmästä roiskinnasta nykyhetken tyylikkään melodiseen moderniin punkrockiin. Warriorsilla kehitys jatkuu yhä stadion- ja salonkikelpoisempaan suuntaan. Vaikka jälki on edelleen komeaa, alkaa yhtye lähestyä liian kepeyden rajaa uhkaavasti. Varsinkin ensikuuntelulla kappaleet tuntuvat laimeilta, ja Miikka Koiviston laulu tuo epämiellyttävästi mieleen The Rasmuksen Laurin.

Muutama kuuntelu lisää paljastaa Warriorsin todellisen luonteen: se on hyvä levy, mutta palanen Disco Ensemblen vimmaista taikaa on kadonnut. En tiedä, onko Jukka Immosen tuotannolla vaikutuksensa asiaan, mutta yhtye kuulostaa negatiivisella tavalla aikuistuneelta ja siistimmältä. Edes suuresti arvostamani kitaristi Jussi Ylikoski ei onnistu säväyttämään kuin paikoin. Yhtyeen saumaton yhteensoitto pelastaa kuitenkin paljon. Disco Ensemblen soitossa on kiihkeyttä keveimpinäkin hetkinä.

Warriorsin kappaleet jakautuvat selkeästi kolmeen kategoriaan: loistaviin, hyviin sekä yhdentekeviin. Hieman paradoksaalisesti yhtye on Warriorsilla parhaimmillaan kurkotellessaan taivaita ja stadioneja kohti. Single Second Soul ja kiihkeä With Every Step tuntuvat aluksi liian ilmeisen massiivisilta, mutta heilauttavat lahjomatonta ihokarvamittaria lopulta eniten. Too Much Feeling, I've Seen the Future, Spade is the Anti-Heart ja 1000 Years edustavat parempaa keskikastia. Loput kappaleet eivät herätä intohimoa oikein suuntaan tai toiseen.

Disco Ensemble saavutti Magic Recoveriesilla (2008) täydellisen tasapainon räimimisen ja melodisuuden välillä. Edellislevy The Island of Disco Ensemble (2010) oli siihen verrattuna harmillisen vaisu. Vaikka kuinka toivon yhtyeelle kaikkea hyvää, on kurssi Warriorsinkin perusteella laskusuunnassa.