Voice Of Life

Impending Doom on vuosien varrella julkaissut kolmen virallisen pitkäsoiton lisäksi monia pienilevikkisiä splittejä sekä kasan muitakin harvinaisuuksia. Kymmenen vuotta kestäneen taipaleen kunniaksi kasattu tupla-kokoelma sisältää 28 raitaa menneiden vuosien helmiä, harvinaisia live-taltiointeja sekä raakaversiota julkaistuista ja julkaisemattomista kappaleista. Levyjen yhteiskesto on muhkeasti reippaat 130 minuuttia, ja mukana tuleva vihkonen esittelee bändin kaikki julkaisut. Kyseessä on siis kaikin puolin asiallisesti rakennettu paketti.

Impending Doom uskoo musiikissaan metallin voimaan, tarkemmin sanottuna vanhan koulukunnan deathin ja thrashin sekoitukseen – johon on lisätty aimo annos black-vaikutteita. Kappaleet ovat pääosin hitaita, melodisia ja raskaita, eikä laulussa turhaan panosteta kauneuteen. Live-pätkien äänentaso on melko vaihteleva, osa vanhemmista nauhoituksista kuulostaa melko rupisille, äänen kiertäessä iloisesti vingahdellen lavalla, osan keikkatallenteista ollessa erittäinkin korkealaatuisia. Joitain kuulijoita heikompi tasoiset keikkatallenteet saattavat häiritä, itse koin niiden tuovan mukavaa monimuotoisuutta levylle – sillä joskus fiilis on vain tärkeämpi kuin kunnolliset soundit.

Ensimmäinen levy käynnistyy kahdella 2000-luvun tuotoksella, jonka jälkeen matkataan hitaasti ajassa taaksepäin aina vuoteen 1997 asti. Alkumanauksena soiva Dead But Dreaming toimii johdatuksena loistavaan The Great Pale Hunteriin, joka nousee kevyesti yhdeksi koko tuplan parhaista kappaleista. Muita kohokohtia ovat livenä kuultava Slayerin klassikko Raining Blood – vaikka äänityksen laatu onkin melko heikko, sekä myöskin livenä kuultava luita ruhjova versio Darkthronen Cromlech -kappaleesta. Esille nostamisen arvoinen on myös Draculs Passionin raakaversio vuoden 1997 Caedes Sacrilegae debyyttilevyn sessioista.

Aavistuksen pitempi toinen levy keskittyy vuosiin 1996 – 1993, sisältäen enemmän niitä harvinaisuuksia. Levyn avaava kolmikko Caedes Sacrilegae – Aeon Of Dreams – Be My Blood Of The Night on äänitetty livenä Berliinissä 1996, sama biisikolmikkohan löytyy täysin samassa järjestyksessä myös seuraavana vuonna julkaistun debyytin alusta. Nytkään livesoundit eivät korvia helli, mutta puristuksessa löytyy sitten senkin edestä. Vuoden 1995 ensimmäiseltä demolta Messias Abaddon kuullaan eri versioina kaikkiaan viisi kappaletta, eikä seuraavana vuonna julkaistulta ääriharvinaiselta Pagan Fires promoltakaan jää soittamatta kuin kaksi kappaletta. Kun näiden herkkujen päälle lisätään vielä kolme aikaisemmin julkaisematonta biisiä vuosilta 1993 ja 1994 voidaan puhua jo harvinaisuuksien kasaumasta. Vaikka sävellykset eivät vertailussa ehkä täysin yhtyeen uudemmille tuotoksille pärjääkään, ovat ne säilyttäneet suurimman osan iskuvoimastaan aina tähän päivään asti.

Tämä kokoelma toimii loistavana oppaana yhtyeen musiikkiin, uutta levyä odotellessa. Eikä odotuksen pitäisi enää turhan kauan kestää, sillä uutisten/huhujen mukaan yhtye on julkaisemassa seuraavaa levyään jo ensi vuoden alussa.