The Vaccines: Come of Age

Columbia

Vuonna 2010 perustetun brittiyhtye The Vaccinesin debyyttilevy What Did You Expect From The Vaccines? nousi omilla listoillani vuoden 2011 albumiksi, joskin hiukan myöhässä. Käsittämättömällä vimmalla ja energialla etenevään levyyn tuli tartuttua viime kesänä kerran jos toisenkin, eikä kyllästymisestä ole vieläkään tietoa. The Vaccinesin reseptissä ei ollut oikeastaan mitään uutta, vaan lainassa oli ainakin Ramonesin, The Jesus and Mary Chainin, The Strokesin ja Glasvegasin keinovaroja. Sitä suuremmalla syyllä en pysty olla hämmästelemättä sitä, miten koukuttavalta What Did You Expect From... kerta toisensa jälkeen kuulostaa. Yksinkertaista, mutta samalla täysin ainutlaatuista.

Puolitoista vuotta debyytin julkaisusta on kakkoslevyn aika. Vaikka kuinka toivoin ja uskoin The Vaccinesilla olevan rahkeita toiseen täysosumaan, ei niin käy. Aivan aluksi tuntuu siltä kuin soittimessa pyörisi "studiomuusikot plays The Vaccines" -albumi, sen verran laimeaa ja hengetöntä meno on debyyttiin verrattuna. Täytyi lisäksi oikein tarkistaa, että onko yhtye vaihtanut laulajaa, kun Justin Youngin ulosannista tuntui lähteneen terä ja intohimo pois. Sama mies keulilla edelleen on, mutta äänessä ei ole samaa viiltävyyttä kuin ennen.

Levyn nimen mukaisesti The Vaccines tuntuu kasvaneen aikuiseksi, mikä on yhtyeen tapauksessa ehdottoman negatiivinen asia. Huolettoman räyhähengen, vaivattomien iskusävelmien ja typerännokkelien sanoitusten tilalla on rauhallisempaa, jopa laiskanpulskeaa kitararockia. Ja mikä harmillisinta, levyltä ei löydy yhtään lähellekään Post Break-up Sexin, If You Wannan, Wetsuitin tai All in Whitein tasoista kappaletta. Ghost Townin, Bad Moodin ja I Wish I Was a Girlin tylsyys tuntuu edellämainittuihin verratessa erityisen masentavalta.

Ensijärkytyksestä selvittyä Come of Agesta löytää kuitenkin myös paljon hyvää. Singlenäkin julkaistu Teenage Icon pääsee lähelle debyytin hektistä tunnelmaa, mutta parhaat palat löytyvät hieman yllättäen kevyemmistä numeroista. Selkeimmin uusille poluille The Vaccines astuu keskikohdan All in Vainlla, Aftershave Oceanilla sekä Weirdolla, jotka ovat sävellyksinä keskitempoisia, mutta aiempaa hienostuneempia ja rikkaampia melodiikaltaan. Nahkatakkisten rockareiden sijaan kappaleet viittaavat slacker-henkisen jenkki-indien ja jopa The Beatlesin suuntaan. Alkulevyn ajan uudistuneen The Vaccinesin ottaa ihan mielissään vastaan, mutta lopussa yhtye ajautuu yhdentekevyyden joutomaalle, mitä en olisi koskaan bändistä uskonut.

Summa summarum: Come of Age on suunnaton pettymys, mutta normaalimittakaavassa lopulta aivan hyvä levy. Jos debyyttilevy oli röyhkeä teini-ikäinen ja Come of Age sivistynyt humanistifuksi, toivottavasti seuraavalla levyllä The Vaccines pistää kolmenkympin kriisipäissään paikat jälleen paskaksi.