Jussi Fredriksson: Jazz Wars I & II

Fredriksson Music

Turkulaisl�ht�inen pianisti/kosketinsoittaja/rumpali Jussi Fredriksson on hiljalleen noussut suomijazzin todelliseksi ty�juhdaksi. Miehen lukuisissa b�ndiprojekteissa musisoivat alan kotimaiset huiput, ja pitk�soittoja putkahtelee oman levymerkin suojista tasaiseen tahtiin. My�s k�sill� olevan Jazz Warsin muusikkokaarti on nimek�s ja konsepti kunnianhimoinen: kaksiosainen eepos tarttuu taistelun ja vallan ajattomiin teemoihin.

Itse musiikki j�tt�� Fredrikssonin tavoitteleman valta-aspektin paljolti kuulijan tulkittavaksi, mutta tietty� tarinallisuutta s�velt�j� on teokseensa onnistunut ujuttamaan � erityisesti tyylej� sekoittelemalla. Jazz Warsin ensimm�inen puolisko k�ynnistyy seesteisell� soolopianolla ja kulkee perinteisen, tarttuvalla teemalla siunatun jazz-vaiheen kautta fuusiohenkiseen Battle-osaan. Siin� tunnelmaa s�hk�ist�v�t Marzi Nymanin kitararevittely ja maestro Fredrikssonin riemastuttava minimoog-soolo. Ylenpalttisen toiveikkain melodioin juhlistettu sodastapaluu (Return) taas on kuin hatunnosto Pekka Pohjolan 70-luvun s�velmaailmalle.

Jatsisotien kakkospuoli etenee samankaltaisella reseptill�: 60-lukulaisesta akustisesta menosta (No Doubts) siirryt��n s�hk�b�ndin kosmiseen Rhodes-soundiin ja kainostelemattomaan John McLaughlin-s�r�skebaan, josta liu�utaan j�lleen Jukka Eskolan fraaseja s��stelev��n mutta lopulta svengaavaan trumpettisooloon (Hesitation). Lopuksi kuullaan viel� hieno pianoslovari Peace sek� Davisia ja Coltranea alkupuolen fuusioteemoihin yhdistelev� Freedom.

Jussi Fredrikssonin teos panee p�hk�ilem��n, kuka tai mik� Jazz Warsissa oikeastaan sotii ja mit� vastaan. Konfliktia ei synny ainakaan tyylisuuntien kesken, sik�li vahvasti s�velt�j� on taivuttanut erilaiset elementit kokonaisuuden palvelukseen. Eri suuntiin puskevan sekametelin sijasta tuloksena on linjakas teos, joka stimuloi kuulijaansa oivaltavalla improvisaatiolla ja tunnelmanvaihdoksilla. My�s soittajien toimintaa leimaa yhteisty�. Yhtyeen jokainen j�sen nousee esiin omilla vahvuuksillaan � rumpali Jukkis Uotila ja basisti Jori Huhtala ilmavalla komppauksella, puhaltajat Eskola ja Joonatan Rautio solistisella osaamisellaan. Fredriksson itse osoittaa t�ll� uransa eheimm�ll� pitk�soitolla hallitsevansa jazzin eri tyylit niin s�velt�j�n� kuin kosketinsoturina. Ehk� levyn voikin tulkita taisteluhuudoksi koko jazzmusiikin puolesta.