Billy Talent: Dead Silence

Warner

Tätä kirjoittaessa desibeli.netin yhtyetietokanta kuvaa Billy Talentia negatiivisvivahteisella määreellä "kanadalainen teinipunk-bändi". Nyt-liitteestä sen sijaan muistan taannoin lukeneeni jutun, jossa epäiltiin yhtyeen käyneen yhdessä tatuointiliikkeessä menestyksen kynnyksellä. Billy Talentilla tuntuu olevan epäaidon yhtyeen leima. Edellä mainitut jutut ovat jääneet mieleen, sillä en ole tunnistanut yhtyettä niistä. Makuasiat ovat tietysti makuasioita, mutta 20 vuotta yhtä pitäneiden ja 10 vuotta ilman suurempaa suosiota tahkonneiden liki-nelikymppisten niputtaminen samaan kastiin Nosturissa veivaavien emo-nousukkaiden kanssa on tuntunut epäreilulta.

Tunnustettakoon, ettei Billy Talent ole musiikillisesti maailman originaalein yhtye, mutta arvostelijoilta on jäänyt huomaamatta, kuinka tunnistettavan bändisoinnin yhtye on kyennyt muovaamaan. Ben Kowalewiczin sarjakuvamainen ääni, Jon Gallantin sössöttävät taustalaulut ja Ian D'San mielikuvitukselliset riffit kuulostavat ennen kaikkea yhtyeeltä itseltään. Erityisesti D'San kitarismi ansaitsisi mielestäni enemmän suitsutusta. Varsinkin yhtyeen hienolla II-albumilla (2006) mies koristelee sinänsä yksinkertaiset kappaleet upean monipuolisilla kitarariffeillä. Kun päälle lisätään vielä vahva kappalemateriaali ja loistavaksi vuonna 2007 todistamani live-kunto, ansaitsee yhtye leiman "mainettaan parempi".

Kaiken tämän jälkeen on hieman harmillista kertoa, että yhtyeen neljäs albumi Dead Silence ei esittele edellä kuvailemaani yhtyettä parhaimmillaan. Yhtye on edelleen tunnistettava ja tekemisissään perusvarma, mutta tällä kertaa hieman tasapaksu. Levy alkaa komeasti introna toimivalla Lonely Road To Absolutionilla ja siitä jatkavalla, voimakkaalla Viking Death Marchilla, mutta heikohko ensisingle Surprise Surprise lannistaa tunnelman äkkiä. Välissä seilataan hyvän ja hieman paremman välillä, mutta päädytään lopulta hienon eeppiseen nimikappaleeseen.

Ian D'San tuottama Dead Silence on yhtyeelle tyypillisesti melko riisuttu, vain hieman päällekkäisiä raitoja sisältävä levy. Billy Talentin melodinen punk/rock olisi helppo tilkitä täyteen kitaravallilla, mutta tätä ei ole onneksi tehty, siitä yhtyeelle pisteet. Miinuksia ropisee sen sijaan siitä, ettei yhtye tunnu ottaneen riskejä lainkaan. Ratkaisut ovat hyväksi havaittuja, mutta samalla tylsähköjä. Dead Silence ei pettäne yhtyeen faneja, mutta ei toisaalta tarjoa kakkosalbumin kaltaisia ahaa-elämyksiä.