Debo Band: Debo Band

Next Ambiance / Sub Pop

Jim Jarmuschin vuonna 2005 ilmestynyt elokuva Broken Flowers teki Mulatu Astatken ja sitä myötä etiopialaisen jazzin tutuiksi monille. Ethio-jazzin isäksi kutsuttu Astatke opiskeli musiikkia ulkomailla ja yhdisti soittoonsa jazzin ja latinalaisten vaikutteiden sekaan etiopialaisia perinteitä. Syntyi valloittavan lempeää, miellyttävästi groovaavaa ja surumielistä instrumentaalimusiikkia, joka eli kukoistuskauttaan 1970-luvun ensimmäisellä puoliskolla.

Etiopialais-amerikkalaisen saksofonistin Danny Mekonnenin Bostonissa perustama Debo Band syntyi innostuksesta tämän Etiopian kultakauden musiikkiin; se on Debo Bandin perustus, josta liikutaan moneen suuntaan vuosikymmenten läpi. Levyn rungon muodostavat etiopialaiset traditionaalit ja vähän uudemmatkin kappaleet, joiden lomaan Debo Band on ujuttanut omia samanhenkisiä kappaleitaan.

Bändin itsensä mukaan nimetyn debyytin soundi on tutun pehmeä, ja samalla korviinpistävän erilainen. Yhdentoista hengen miehistö luo osin instrumentaatiollaan ja osin tulkinnoillaan musiikkia, joka Etiopian lisäksi on velkaa esim. klezmerille ja itäeurooppalaisille perinteille laajemminkin – kuinka paljon tähän sitten lienee vaikuttanut levyn tuottanut Gogol Bordello -basisti Thomas Gobena? Mies on joka tapauksessa luontevassa tehtävässä, suhtautuuhan Debo Band omaan taustaansa samankaltaisella kunnioituksen ja uudelleenkäytön yhdistelmällä kuin Gogolitkin.

Debo Band kuulostaa suurimmaksi osaksi hyvin maukkaalta, joskin paikoin ärsyttävän puhtoiselta. Yhtyeen tulkinnoissa on kuitenkin intohimoa ja heittäytymistä monimutkaisen ja monella tapaa klassiselta kuulostavan pohjan päällä. Samalla yhtyeen oma materiaali jää vähän pastissinomaiselle ulkoluvun tasolle. Vaatii kieltämättä myös totuttautumista, kun Bruck Tesfaye välillä laulaa lurauttaa englanniksi tuoden ikävästi mieleen jo melkein unohtuneen Vampire Weekendin Ezra Koenigin.