Eri esitt�ji�: Melkein nelj�kymment� vuotta

EiNo

Love Records julkaisi vuonna 1975 Pirkanmaalla toimineen Mummi Kutoo -yhtyeen ainoan pitk�soiton. Mummi Kutoo -LP:n omintakeinen ja eksentrinen kudelma folkia ja psykedeliaa kiehtoi j�lkipolvia ja etenkin Jussi Lehtisaloa siin� m��rin, ett� Ektro otti levyst� lis�biiseill� varustetun uusintapainoksen vuonna 2004. On ilmeisesti juuri uusinnan ansiota, ett� uudetkin sukupolvet ovat yhtyeen musiikista innostuneet. Nyt osa heist� on osallistunut tribuuttilevylle Melkein nelj�kymment� vuotta. Kumarrus Mummi Kutoo -yhtyeelle. Se voisi huolestuttaa, tribuuttilevyist� kun ei yleens� ole mihink��n.

Vaan nytp� on. Jos ovat Mummi Kutoo -originaalit hyvi�, on tribuutillakin enemm�n hienoja kuin huonoja hetki�. Monet kokoelman artisteista liikkuvat kuin luonnostaan Mummi Kutoon maisemissa: Sami Kukka ja yksin�inen kitaransa, mandoliinin ja huuliharpun kanssa esiintyv� Pinnin pojat (eli Arto J�rvel� ja Kimmo Pohjonen), raukeanviipyilev�t folkrockarit Suomen Zorro & El�m�n paineet, akustisella itse��n s�est�v� Ines, folk-trubaduuri Topi Saha ja niin edelleen. Osa on imenyt vaikutteita omiin tekemisiins� , toiset liikkuvat Mummi Kutoon aaltopituuksilla; osa on kunnioittanut alkuper�isi� ideoita, toiset ovat n�hneet erikoisuuksissa oikeuden kehitell� edelleen.

Mummi Kutoo -materiaali vied��n my�s hyvin erilaisiin maisemiin. Zebra & Snake tekev�t Melkein kymmenen vuotta -kappaleesta syntikoiden ja s�ks�tysten euforista juhlaa, kuplivaa ja muovista kunniaa muoviselle kappaleelle. My�s R�ds�g�rden luottaa kokoon ymp�ten Kuolevaan mukaan pakahtuvaa tunnetta siin� m��rin, ett� mahtipontisuus vie l�hes patetiaan. Jylhemmin tunnekaukalosta kahmaisevat Antero Lindgrenin Toijala mieless��n, joka siirt�� miehen debyytilt� tutun tunnelmoinnin preerialle, sek� Mikko Joensuu, jonka n�kemys Opettajasta on odotetun kaiutettu ja harras, silti hauras. Lindgrenin ja Joensuun versiot nousevat helposti esiin, mahdollisesti paremmuuttaan.

Etuk�teen odotin Jyrki Laihon (kitara), Mika R�t�n (rummut) ja Jussi Lehtisalon (laulu) muodostamalta kolmikolta kovaa panosta, mutta n�kemys Tiernapojista ei suinkaan ole levyn kohokohta, vaikka omintakeisimmista p�ist� onkin � viel� kun vastapainoksi tarjotaan Iso Sokko-Villen yli kymmenminuuttinen bluestulkinta samasta biisist�. On hauska kuulla Lehtisalon laulavan, eik� Unelmia-kappaleen, trion toisen tulkinnan, v�h�n kompasteleva pakottomuuskaan j�t� kylm�ksi.

Hyvist� tulkinnoistaan huolimatta parasta Melkein nelj�kymment� vuotta -levyss� on, ett� se on saanut kuuntelemaan Mummi Kutoon alkuper�isi� versioita pitk�st� aikaa ja my�s uusilla tavoilla. Oikeastaan vasta nyt on kunnolla ymm�rt�nyt kuinka poikkeuksellisesta yhtyeest� on kyse. Jotkut kappaleista ovat kokeneet muiden k�siss� selke�n renessanssin, mutta yht� selke�sti toiset kappaleet ovat omimmillaan Mummi Kutoon tulkitsemina. Hienon levyn p��tt�v�n Mummi Kutoon Taimelassa vuonna 2009 esitt�m� Mummi Kutoo takaisin tekstin "Mummi kutoo viel� lapsenlapsilleen" -kohdan soisi pit�v�n paikkansa.