Cassie: Sing About Me

Porsaanreikä

Siitä on vasta reilu vuosi, kun Cassie julkaisi ensimmäisen pikkukiekkonsa, mutta jo nyt on koittanut esikoisalbumin vuoro, joten ryhmällä on hyvä vauhti päällä. Post-rockin lavean sateenvarjon alle suurimmaksi osaksi osittain sijoittuva yhtye onkin ottanut esimerkillisesti otteen kohtalostaan, mutta mihin asti eväät riittävät tällä kertaa?

Onneksi Cassie ei yritä venyttää itsestään liikoja irti ja Sing About Me on ”vain” viiden biisin kokoinen, tosin pituutta esikoiselle on silti kertynyt hiukan päälle 34 minuuttia, joten pitkäsoiton viralliset mitat täyttyvät kyllä ongelmitta. Kappaleiden rakenne toistaa vanhaa tuttua kaavaa, jossa kaikki käynnistyy hiljaisesta tunnelmoinnista. Pikku hiljaa sävellyksen massa kasvaa ja kasvaa, kunnes koittaa kaikki padot tieltään raivaavan räjähdyksen aika ja äänivallit putoavat massiivisina ympärille kuin Valhallan seinät. Nämä kliimaksit ovat tietysti niitä hetkiä joihin koko rakentelu pitkälti tähtää, mutta kauniit melodiat, pienet sovitukselliset leikit sekä kirkkaat äänimaisemat ovat myös tuiki tärkeitä elementtejä. Ensinnäkin yhtye ymmärtää selvästi myös pienimuotoisemman kauneuden päälle ja toisekseen ilman näitä hetkiä ne vallitukset jäisivät ilman kunnon vastavoimaa.

Kitarat saavat äänekkäissä kohdissa möyrytä ja mellastaa kuten haluavat ilman että orkesteri kuitenkaan sortuu itsetarkoitukselliseen myllytykseen, mistä myös pisteet Cassielle. Painetta käytetään vain sen verran mitä kulloinkin tarvitaan ja todellinen voima löytyy niistä eteerisimmistä kohdista, jolloin kitarat liikkuvat teemojen parissa ja punovat pieniä kuvioitaan näiden ympärille. Parilla raidalla kuultava sello tuo raikkautta ja vaihtelua ja tätä korttia oltaisiin voitu pelata rohkeamminkin. Kokonaisuuden kruununjalokiveksi kohoaa silti vokalisti Sofia Thurén jonka heleä, persoonallinen ja nopeasti mieleen jäävä ääni kuorruttaa kappaleet juuri kuten pitääkin.

Lähin vertailukohta lienee moderni Anathema, joka kohtaa vuosituhannen vaihteen The Gatheringin, jonka soitossa oli vielä terää ja metallia. Verrokeista huolimatta Cassiella on jo nyt oma soundinsa ja juttunsa, joten tästä pitäisi olla helppoa jatkaa. Erinomaista!